menu

Kaivauskertomus 1995

Vuonna 1995 Mullissa myöhäisrautakautinen ja/tai varhaiskeskiaikainen sekä historiallinen kivirakenne. Ainakin neljän rakennuksen jäänteitä hahmotettiin, mutta niiden tarkoitus ja samanaikaisuus jäi epäselväksi. Lisäksi löydettiin metalliesineitä, keramiikkaa, savikiekkojen osia, palanutta savea ja historiallisen ajan löytöjä.

Saviastioiden palasia

Savikiekko

Savitiiviste

RAISION IHALAN KYLÄN MULLIN EDUSPELTO - RAUTAKAUTISEN ASUINPAIKAN SEKÄ HISTORIALLISEN AJAN KIVIRAKENTEEN JATKOKAIVAUS 1995


TIIVISTELMÄSIVU

1. JOHDANTO

1.1. Tutkimuksen taustaa

1.2. Kaivauksen henkilöstö

1.3. Kaivaus numeerisesti

2. MENETELMÄT

2.1. Stratigrafia ja Harrisin matriisi - periaatteet

2.2. Kaivaustekniikka käytännössä

2.3. Löydöt

2.4. Näytteet

2.5. Syntyneet dokumentit ja käytetyt tietokoneohjelmat

2.6. Ongelmia kaivausmenetelmän toteutuksessa

3. HAVAINNOT

3.1. Peltokerros

3.2. Eteläreuna (92-97/496-512)

3.3. Länsireuna (96-111/493-501)

3.4. Itäreuna (97-109/513-515)

3.5. Koillisalue (109-119/509-514)

3.6. Historiallisen ajan rakenteet

4. YHTEENVETO JA TULKINTA

5. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

6. LUETTELOT

6.1. Karttaluettelo

6.2. Negatiiviluettelo

6.3. Diapositiiviluettelo

6.4. Näyteluettelo

6.4.1. Maanäyteluettelo

6.4.2. Puunäyteluettelo

6.6. Luettelo resenteistä löydöistä

Lista radiohiiliajoitetuista näytteistä

TURUN YLIOPISTO/ARKEOLOGIA, KAIVAUSRAPORTTI

Tutkimuksen laatu, kenttätyöaika:

Myöhäisrautakautisen asuinpaikan ja historiallisen kivirakenteen tutkimuskaivaus
8. 5.-29. 9. 1995.

Kunta: Raisio.

Kylä: Ihala.

Tila/tontti: 2:134.

Paikannimet ym.: Mullin eduspelto, Siirinpuisto.

Maanomistaja(t): Raision kaupunki.

Karttalehti: 1043 09 TURKU, painettu vuonna 1981, kork.järj. N60.

x=6707 20-6707 22; z=6,50-7,50 m mpy; y=1565 76-1565 79.
kp taakselukema = - t = -, korkeudet laskettu absoluuttisiksi.

Löydöt:

TYA 631: 1-1548 (metalliesineitä, keramiikkaa, savikiekkojen osia, palanutta savea, historiallisen ajan löytöjä).

Diariointipvm.: 19. 1. 1995.

Valokuvat: TYA neg. F 21229-21528, TYA D 279: 1-166.

Aikaisemmat dokumentit:

Koekaivaus, Tuula Pitkänen 1986
Kaivaus, Taina Pietikäinen 1994.

Aikaisemmat löydöt: TYA 350: 94-118, TYA 619: 1-1038.

Sisältö

43 sivua tekstiä 300 negatiivia
82 karttaa 166 diakuvaa
1 karttaluettelo 5 muuta liitettä
2 valokuvaluetteloa · peruskarttaote
2 näyteluetteloa · yksikkölomake
1 yksikköluettelo · yhteenveto löydöistä
1 luettelo resenteistä löydöistä · radiohiiliajoitukset
· puulajimääritykset

 

Päiväys ja allekirjoitukset

Turku 14. 4. 1997

Jussi-Pekka Taavitsainen, fil. tri, professori
Taina Pietikäinen, hum. kand., kaivausjohtaja

1.1. Tutkimuksen taustaa

Raision Ihalan Mullin eduspelloksi kutsutun rautakauden loppuun ja/tai varhaiskeskiajalle ajoittuvan asuinpaikan tutkimuskaivaukset aloitettiin kesällä 1994. Tällöin todettiin asuinpaikan olevan harvinaisen hyvin säilyneen, paikalta löydettiin jopa melko hyväkuntoisia puurakenteita. Muinaisjäännös näytti myös jatkuvan jokaiseen ilmansuuntaan avatulta alueelta (145 m²). (Pietikäinen 1995) Kaivauksen jäätyä kesällä 1994 kesken ryhdyttiin Raision kaupungin kanssa neuvottelemaan jatkokaivauksista.

Jatkosuunnitelmissa painotettiin sitä, että muinaisjäännöksen tulkinnan kannalta oli ensisijaisen tärkeää poistaa peltokerros tarpeeksi laajalta alueelta, jotta asuinpaikan rajat saataisiin näkyviin ja kaikki säilyneet rakenteet dokumentoiduksi kerralla. Seuraavana vaiheena oli kaivaa paljastetut alueet samalle tasolle vuoden 1994 kaivausalueen kanssa, jonka jälkeen ryhdyttäisiin kaivamaan koko aluetta syvemmälle. Alueen jakamista pieniin, eri vuosina pohjaan kaivettaviin palasiin haluttiin varoa, koska sen uskottiin vaikeuttavan dokumentointia ja rakenteiden oikeaa tulkintaa. Kaivaustekniikkaan ja dokumentointiin haluttiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kaivausresurssien kannalta olikin varauduttava kesää 1994 huomattavasti laajempiin tutkimuksiin.

 

1.2. Kaivauksen henkilöstö

Kaivauksen pysyvämpi henkilöstö (kaivausjohtaja Taina Pietikäinen, piirtäjä Tapani Rostedt, neljä kaivajaa sekä kaksi vain jälkitöihin osallistunutta työntekijää) palkattiin työllistämisvaroin. Kesä- ja heinäkuussa kaivauksella työskenteli kaivajina 20 koululaista, jotka oli jaettu kahdeksi ryhmäksi (10 molempina kuukausina).

Kesän 1994 kaivauksessa todettiin, että luonnollisten kerrosten kaivamiseen sekä mahdollisimman tarkkaan dokumentaatioon pyrkiminen vaati useamman kuin kahden arkeologin osallistumista kaivaukseen. Koska palkkaukseen ei saatu määrärahoja, sovittiin että opiskelijat Ann-Christin Antell, Mervi Suhonen, Susanna Lehtinen, Heidi Viljanen, Janne Harjula ja Sami Raninen suorittivat Mullin kaivauksella arkeologian opintojen laudatur-vaiheen pakollisen harjoittelun (kaksi opiskelijaa kerrallaan kuuden viikon jakson). Valtionhallinnon harjoittelijana kaivaukseen osallistui Lilli Kojamo sekä arkeologian oppiaineen kautta työllistettynä arkeologian harrastaja Anneli Keränen.

Käytännössä työt jaettiin niin, että jokainen arkeologista koulutusta saanut tutkija sai kentällä vastatakseen oman alueensa, jolla hän vastasi kaivauksen etenemisestä (työnjohdosta) sekä dokumentoinnista. Kaivausalueen jakaminen ala-alueisiin oli perusteltua siksi, että stratigrafisessa kaivaustavassa yksi tutkija ei voi hallita kovin laajaa aluetta. Toisaalta opiskelijoiden oli saatava harjoitella omatoimista kaivausten johtamista.

Ala-alueet ja niistä vastanneet tutkijat:

Eteläreuna 92-96/496-512: aluksi Susanna Lehtinen, myöhemmin Janne Harjula ja Anneli Keränen

Länsireuna 97-101/496-501: Taina Pietikäinen

Länsireuna 102-113/496-501: Tapani Rostedt

Itäreuna 97-109/513-515: aluksi Heidi Viljanen, myöhemmin Mervi Suhonen, Sami Raninen ja Anneli Keränen

Koillisalue 109-115/509-513: aluksi Mervi Suhonen, myöhemmin Tapani Rostedt

Jälkitöitä eri henkilöt tekivät seuraavasti: Kaivausjohtaja Taina Pietikäinen vastasi löytöjen lajittelusta ja luokittelusta, valokuvien, karttojen ja näytteiden luetteloinnista sekä lomakepohjan suunnittelusta kenttälomakkeiden siirtämiseksi tietokoneelle. Lisäksi kaivausjohtaja vastasi kaivauskertomuksen kokoamisesta, editoinnista sekä johdantolukujen kirjoittamisesta. Piirtäjä Tapani Rostedt piirsi valtaosan kartoista puhtaaksi sekä osallistui löytöluettelon laatimiseen. Lisäksi hän laati omien vastuualueidensa kaivauskertomukset. Jokainen opiskelija laati kaivauskertomuksen omalta alueeltaan, piirsi puhtaaksi kartat, sekä syötti omat kenttälomakkeensa tietokoneelle. Jatkossa kaivauskertomuksessa tullaan mainitsemaan eri osioiden kirjoittaja/kirjoittajat.

Työllistettyä työvoimaa (ei arkeologeja) käytettiin jälkitöissä karttojen piirtämiseen ja löytöjen tallentamiseen tietokoneelle (Sauli Sinisalo) sekä löytöluettelon kuvaliitteen piirtämiseen ja löytöjen arkistointiin (Sirpa Pikkarainen).

 

1.3. Kaivaus numeerisesti

Kaivauksen kenttätyöjakso kesti 21 viikkoa (8. 5.-29. 9. 1995), jolloin uutta kaivausaluetta avattiin 524 m² (vuoden 1994 ja 1995 kaivausalueet yhteensä 670 m²). Peltokerrosta poistettiin kaivinkoneella (n. 350 m²), lapioilla, osittain myös lastoilla; osa lapiolla kaivetusta peltokerroksesta seulottiin (n. 120 m²). Kokonaispinta-alasta historiallisia rakenteita tai pohjasaveen kaivettua on noin 450 m², sekä yhä jäljellä olevia esihistoriallisia kerroksia n. 220 m². Esihistoriallisia, sekoittumattomia kerroksia kaivettiin lastalla noin 26 m³. Kenttätöissä arkeologista koulutusta saaneet henkilöt tekivät töitä 25,5 ja ei-arkeologit 37 miestyökuukautta.

Raision kaupunki myönsi kaivauksen juokseviin kustannuksiin 54 000 mk, josta maksettiin työtilan vuokra, kaivinkonekustannukset, yhdeksän 14C-ajoitusta sekä kaikki materiaalit ja välineet. Kaupunki vastasi myös työllistettyjen ja koululaisten palkoista. Anneli Keräsen ja Lilli Kojamon palkat maksoi Turun yliopisto, arkeologian opiskelijat tekivät töitä kesäopintotuella.


2. MENETELMÄT

Jo vuoden 1994 kaivauksissa pyrittiin kaivamaan ns. luonnollisten kerrosten menetelmällä, jossa maata ei poisteta teknisesti tietyn paksuisina kerroksina, vaan kerroksen paksuus määräytyy muinaisjäännöksen luonnollisten kerrosten mukaan. 1994 tässä pyrkimyksessä epäonnistuttiin osittain siksi, että arkeologista työvoimaa oli liian vähän ja luonnollisia, selvärajaisia »kerroksia» ei juuri havaittu, vaan maa oli hyvin läiskikästä. Etukäteen ei osattu varautua siihen, miten näitä läiskiä pitäisi kaivaa ja dokumentoida.

Vuoden 1995 kenttätöiden suunnittelu aloitettiinkin pohtimalla sitä, miten kaivausmetodia ja dokumentaatiota voitaisiin kehittää tarkemmaksi. Myös kenttätöihin osallistuneet harjoittelijat pohtivat näitä kysymyksiä ja laativat aiheesta kirjalliset esitykset. Tärkeäksi kysymykseksi nousi asuinpaikan sisäinen stratigrafia ja sen dokumentointi kentällä. Aiheeseen tutustuttiin lukemalla E. C. Harrisin teos Principles of Archaeological Stratigraphy (1979), lisäksi soveltuvin osin artikkeleita E. Harrisin, M. R. Brownin ja G.J. Brownin toimittamasta teoksesta Practices of Archaeological Stratigraphy (1993). Kenttätyömenetelmän opettelemiseksi ja kehittämiseksi kaikki kenttätöihin osallistuneet arkeologit tapasivat useita kertoja. Kenttätöiden eri vaiheista, dokumentoinnista, löytöjen taltioinnista sekä näytteiden ottamisesta keskusteltiin vilkkaasti ennen kaivauksen aloittamista.

2.1. Stratigrafia ja Harrisin matriisi - periaatteet

M. Suhonen

Harrisin matriisiksi kutsutussa metodissa periaatteena on, että jokainen maakerros, rakenne tms. kaivetaan ja dokumentoidaan omana kokonaisuutenaan, josta käytetään nimitystä yksikkö (engl. unit). Yksikön kaivamisen yhteydessä siitä tehdään yksikkökartta (kuva 1) ja tarpeen mukaan otetaan valokuvia. Yksikkökartta piirretään mielellään läpinäkyvälle muoville ja siihen merkitään tarpeelliset koordinaatit. Karttaan voidaan harkinnan mukaan merkitä myös erillisiä löytöjä tai löytökeskittymiä, joille ei siis mitata omia koordinaatteja. Löydöt ja mahdolliset näytteet otetaan talteen yksiköittäin. Kukin yksikkö saa juoksevan numeron ja siitä täytetään dokumentaatio- eli ns. yksikkölomake, johon havainnot kirjataan.

(Kuva 1. Esimerkki yksikkökartasta [Harris 1979: 74].)

Keskeinen yksikkölomakkeeseen kirjattava tieto on yksikön stratigrafinen sijainti eli sen suhteellinen sijainti ylä- ja alapuolella sekä vieressä oleviin yksiköihin nähden. Stratigrafista kontekstia koskevien tietojen perusteella rakennetaan itse matriisi (kuva 2). Koska yksikön stratigrafinen asema on välttämättä seurausta sen syntyhistoriasta, on stratigrafinen matriisi samalla malli kaivetun kohteen relatiivisesta kronologiasta. Kaivauksen etenemisjärjestys on siis teoriassa vastakkainen kohteen syntyhistoriaan nähden. Relatiivinen kronologia on mahdollista sitoa absoluuttiseen kronologiaan ajoittavien löytöjen avulla myös siinä tapauksessa, ettei ajoittavaa materiaalia ole kaikista yksiköistä.

(Kuva 2. Esimerkki matriisista [Harris 1979, 113].)

Yksikkö määritellään maa-aineksensa suhteen homogeeniseksi kokonaisuudeksi, jolla on aina stratigrafinen asema suhteessa välittömään ympäristöönsä (ja vain siihen). Teoriassa yksikön asento voi vaihdella pystysuorasta vaakasuoraan ja sen koko voi niin ikään vaihdella vapaasti. Kaivamisvaiheessa luonnolliset yksiköt asetetaan kaiken muun edelle. Yksiköstä tehtävät havainnot ovat periaatteessa riippumattomia tulkinnasta, eli yksikköä tulee kentällä havainnoida ikään kuin ympäristöstään irrallisena. Jälkityövaiheessa tulkinta perustuu vain dokumentaatiolomakkeisiin ja yksikkökarttoihin tallennettuun informaatioon, jota havaintojen tekijän ennakko-odotukset kentällä ovat vääristäneet mahdollisimman vähän.

 

2.2. Kaivaustekniikka käytännössä

T. Pietikäinen ja M. Suhonen

Harrisin metodia on kehitetty ja käytetty lähinnä kaupunkikaivauksissa (Harris ym. 1993), eikä sen alun alkaenkaan uskottu soveltuvan sellaisenaan Mullin asuinpaikan kaivaukseen. Asuinpaikan sisäisen kronologian ja stratigrafian uskottiin kuitenkin olevan olemassa ja havaittavissa, joten Harrisin esittelemä menetelmä tuntui ainakin stratigrafian dokumentoinnissa käyttökelpoiselta. Mitään varsinaista suomalaiseen peltokohteeseen kehitettyä kaivausmetodia ei tunnettu. Käytännössä jouduttiin jo ennen kentälle menoa sopimaan eräistä menettelytavoista, jotka olivat kompromisseja puhtaan Harrisin metodin ja perinteisten menetelmien välillä.

 

2.2.1. Yksikkö ja sen kaivaminen

Kesän 1994 kaivauksesta tiedettiin, että asuinpaikan »perusmaa-aines» oli hyvin savista tai lähes puhdasta savea. Niinpä yksikön tulkitseminen vain maa-aineksensa suhteen homogeeniseksi saattoi johtaa tulkintavaikeuksiin, koska esim. kahden erilaisen saven erottaminen erillisiksi yksiköiksi perustuu luonnollisemmin väri- kuin maa-aineseroon. Niinpä yksikkö-käsitettä päätettiin tulkita väljästi siten, että yksikön raja voitiin määritellä tapauskohtaisesti paitsi maa-aineksen myös värin tai löytöaineiston vaihtelun mukaan aina, kun se oli tarkoituksenmukaista. Käytännössä yksiköiden havainnointi ja numerointi jäi kunkin ala-aluevastaavan huoleksi ja perustui siis jokaisen omiin tulkintoihin yksikkö-käsitteestä. Etukäteen ei pohdittu, millaisissa stratigrafisissa yhteyksissä yksiköt voisivat keskenään olla. Jälkitöiden yhteydessä kävi ilmeiseksi, että eri aluevastaavilla oli hieman toisistaan poikkeavia käsityksiä stratigrafia-käsitteestä sekä eri tilanteiden dokumentoinnista.

Stratigrafista menetelmää noudattaen yksiköt piti kaivaa kokonaisuudessaan kerralla pois. Etukäteen kuitenkin pohdittiin mahdollisten paksujen yksikköjen kaivaustapaa. Sovittiin, että ne voitaisiin »siivuttaa» kymmenen sentin kerroksiin, jotta mahdollinen löytöjen keskittyminen tulisi paremmin dokumentoiduksi. Samoin haluttiin välttää kuoppien ja portaiden syntymistä kaivausalueelle, koska niillä on taipumus sortua ja siten sotkea stratigrafiaa.

Kaivausalueella esiintyvät rakenteet muodostivat esityövaiheessa ongelman. Puhdasoppisesti Harrisin menetelmällä kaivettaessa profiileja ja leikkauksia ei käytetä, koska ne voivat pahimmillaan tuhota tai estää havainnoimasta stratigrafisia yhteyksiä. Profiilien katsotaan olevan rekonstruoitavissa paperilla jälkikäteen. Pitkien pohdintojen jälkeen tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että rakenne on selvin (helpoimmin tulkittavissa) leikkauksessa ja että tuntui hyvin epätodennäköiseltä pystyä jälkikäteen rakentamaan profiili pelkistä tasokartoista. Päätettiin, että harkinnan mukaan rakenteita kaivettaisiin leikkauksiksi ja että sopiviin paikkoihin jätettäisiin seisovia profiileja. Kumuloituvien profiilien käyttökelpoisuutta oli tarkoitus kokeilla.

 

2.2.2. Yksikön dokumentointi

Havaitulle yksikölle annettiin numero (jonka numeerisella arvolla ei ole mitään tekemistä yksikön stratigrafisen järjestyksen kanssa), ja tämän jälkeen yksiköstä täytettiin havaintolomake (liite 2). Lomake suomennettiin soveltuvin osin englanninkielisestä mallilomakkeesta (Harris ym. 1993: 39); sitä ei testattu tai koekäytetty etukäteen. Erityisen tärkeänä pidettiin yksikön mahdollisimman tarkkaa, vapaamuotoista sanallista kuvausta, jota varten lomakkeessa oli runsaasti tilaa. Viereen oli muistutukseksi listattu muutamia havainnoitavia piirteitä (tiiviys, väri, raekoko jne.). Yksikön tarkalla sanallisella kuvailulla haluttiin estää stereotyyppisten ilmaisujen (likamaa, kulttuurimaa) käyttö. Toinen tärkeä kohta lomakkeessa oli yksikön stratigrafista asemaa ilmaiseva laatikosto. Yksikön ylä- ja alapuolelle piti kirjoittaa niiden yksiköiden numerot, jotka olivat olleet fyysisesti sen ylä- tai alapuolella. Käytännössä laatikostojen täyttäminen oli hidasta ja hankalaa ja useimpien yksiköiden osalta laatikostoja jouduttiin täydentämään kartoista jälkitöiden yhteydessä.

Eri alueille jaettiin »numeroavaruutta» noin sadan numeron verran. Jokaisen aluevastaavan piti huolehtia siitä, ettei käyttänyt samaa numeroa kahteen kertaan. Käytössä oli myös pääkirja, johon käytetyt numerot ja yksikön lyhyt kuvaus piti merkitä. Siitä ei kuitenkaan ollut erityistä hyötyä.

Stratigrafisessa kaivaustavassa suositellaan jokainen yksikkö piirrettäväksi omalle kartalleen ns. yksikkökartaksi. Alun perin olikin tarkoitus käyttää tätä menetelmää täydennettynä noin kymmenen sentin välein piirrettävillä tasokartoilla. Näiden tasokarttojen tehtävänä oli toimia jonkinlaisena tilannekatsauksena, koska yksityisistä maaläiskistä (yksikkökartat) on äärimmäisen vaikea luoda kokonaiskäsitystä alueesta.

Käytännössä osoittautui, että yksikkökarttojen piirtäminen oli aivan liian hidasta ja työlästä (alueella oli paljon pieniä yksiköitä). Karttoja ryhdyttiinkin kentällä piirtämään ns. tilannekarttoina, joita piirrettiin aina silloin, kun tilanne edelliseen karttaan nähden muuttui. Käytännössä muutamia yksikkökarttojakin piirrettiin. Huomattava on, että samassa tilannekartassa esitetyt yksiköt eivät välttämättä ole stratigrafisesti samalla tasolla. Myöskään eri alueilta piirrettyjen karttojen »tilanteet» eivät vastaa toisiaan. Esim. vierekkäisiltä ala-alueilta piirretyt 3. tilannekartat eivät välttämättä sovi yhteen. Karttoja täytyy lukea yhdessä stratigrafisten tietojen kanssa.

Kaivauksen alussa ei sovittu karttamerkistä, jolla voitaisiin osoittaa kahden yksikön välistä stratigrafista suhdetta. Muutamat kekseliäät ala-aluevastaavat ottivat kuitenkin tällaisen merkin käyttöön. Jälkitöissä huomattiin merkin käyttökelpoisuus. Se onkin muistiinpanojen avulla yritetty lisätä sellaisiinkin karttoihin, joihin sitä ei kentällä piirretty. Merkki > tarkoittaa yksikön laajenemissuuntaa toisen yksikön alle niin, että kahden yksikön välillä on havaittu alla-päällä-suhde. Nuolen kärki osoittaa stratigrafisesti ylempänä olevaa. Merkkiä on käytetty myös tilanteissa, joissa varhaisempi yksikkö ei varsinaisesti laajene toisen alle. Tällainen tilanne syntyy, kun myöhäisempi oja tai kuoppa leikkaa varhaisempaa yksikköä.

Tehtäessä kartoista stratigrafiahavaintoja on muistettava, että päällekkäin asetetut kartat saattavat esittää tilanteen virheellisesti »limittäisyystilanteissa» ts. silloin, kun yksiköt menevät päällekkäin vain vähän. Kaivauskoordinaatiston »eläminen» tai erot piirustuskehikon asettelussa eri tilanteita piirrettäessä aiheuttavat stratigrafisia virheitä karttoihin.

Jälkitöissä karttoihin on joidenkin yksiköiden perään lisätty kirjaimia. Tällä puhtaasti teknisellä ratkaisulla on pyritty helpottamaan matriisin rakentamista tilanteissa, joissa sama yksikkö on sekä toisen yksikön päällä että alla (esim. 79A - 157 - 79B). Koska jako on tehty jälkitöissä, eikä kentällä löydöt ja näytteet eivät tässä tapauksessa noudata samaa numerointia (edellä mainitussa tapauksessa löydöt on luetteloitu yksikköön 79 kuuluviksi).

Valokuvia päätettiin ottaa rakenteista ja sellaisista yksiköistä, jotka liittyvät rakenteisiin. Pääasiassa kuvattiin kuitenkin sellaisia tilanteita (tasoja), jotka näkyvät kartoissa. Valokuvat onkin luetteloitu niin, että perinteisen tason sijasta viitataan karttaan, jossa kuvan esittämä tilanne on dokumentoitu. Kun kaivauksessa päästiin siihen tilanteeseen, että uudet alueet oli saatu samaan tasoon vuoden 1994 kaivausalueen (»vanha kaivausalue») kanssa, tilattiin nostolava-auto, jonka avulla päästiin kaivausaluetta kuvaamaan ylhäältä. Normaalisti valokuvaus suoritettiin A-tikkailta.

 

2.3. Löydöt

Etukäteen keskusteltiin paljon siitä, mitä seurauksia ns. massalöytöjen talteenottamisesta yksiköittäin on. Ann-Christin Antell, jonka tehtävänä oli pohtia asuinpaikan toiminta-alueiden tutkimista lähtökohtana löydöstön jakautuminen, ehdotti löytöjen levinnän tutkimista Soar-ohjelman avulla. (Kyseistä ohjelmaa oli käytetty jo vuoden 1994 löytöluettelon laadintaan.) Tällöin löydöt kuitenkin tulisi ottaa talteen siten, että niiden koordinaatit olisi mahdollista ilmoittaa ohjelmaan matemaattisesti - käytännössä ruuduittain.

Turvautuminen löytöjen perinteiseen ruuduttaiseen talteenottoon vaikutti varteenotettavalta ratkaisulta myös pinta-alaltaan laajojen yksiköiden suhteen. Yksikön maa-aineksen homogeenisuuden ei tarvitse merkitä löytöaineiston homogeenisuutta, joten laajalta alueelta saatujen löytöjen paneminen samaan pussiin saattaisi kadottaa informaatiota. Samaa pohdittiin vertikaalisti. Häviäisikö informaatiota, jos useiden kymmenien senttimetrien paksuisen yksikön löydöt eivät saisi erillistä kerrosnumeroa? Miten eri yksiköiden eri kerrokset pidettäisiin järjestyksessä (kyseessähän eivät olisi keskenään vertailukelpoiset kerrosnumerot)?

Pohdinnoissa päädyttiin siihen, että pinta-alaltaan yli yhden koordinaattiruudun (1 m × 1 m) kokoinen ja/tai syvyydeltään yli 10 cm paksun yksikön löydöt otettaisiin talteen ruuduttain (1 m × 1 m) ja/tai »kerroksittain». Näin yhden koordinaattiruudun rajat ylittävän yksikön löydöt saattaisivat päätyä yhdeksään eri pussiin (kuva 3). Pussiin merkittiin tällöin yksikkönumeron lisäksi ruudun koordinaatit. Kaivausalueen koordinaatisto oli sama kuin vuoden 1994 kaivauksessa (ks. Pietikäinen 1995: 3-4). Pienialaisten yksiköiden tapauksessa pussiin merkittiin vain yksikkönumero. Erityisille (ajoittaville) löydöille (metallit, esineet ja niiden katkelmat, keramiikka sekä keskittymät) mitattiin tarkat koordinaatit (x, y ja z).

(Kuva 3. Yhden ruudun rajat ylittävän yksikön löytöjen talteenotto.)

Käytännössä yksiköt osoittautuivat niin pieniksi, ettei ruutuja juuri tarvinnut merkitä. Toisaalta dokumentaatiotyötä oli muutenkin niin runsaasti, että itse kukin alkoi lipsua useiden löytöpussien kirjoittamisesta helpompaan suuntaan. Muutamien laajojen yksiköiden (mm. 79, 364) kohdalla löydöt otettiin talteen 1 m × 1 m ruuduissa, mutta ei eri kerroksissa. Löytöjen talteenoton vaikeus näkyy löytöluettelossa pieninä epäjohdonmukaisuuksina. Osittain vaikeuksia aiheutti myös käytetyn luettelointiohjelman kankeus. On kuitenkin muistettava, että vaikka ruutukoordinaattien kanssa esiintyi ongelmia, yksikkö oli tärkein löytöjen taltioinnin kriteeri.

Alueilta, joilta peltokerros poistettiin lapiolla ja seulottiin, löydöt otettiin vuoden 1994 tavoin talteen 2 m × 2 m:n ruuduissa. Laajennus aloitettiin linjasta y = 502 länteen. Seulomista aloitettaessa ei muistettu tarkistaa ruutujen koordinaatteja 1994 löytöluettelosta. Niinpä uudet ruudut aloitettiin kohdasta 96-97/500-501, kun taas vuonna 1994 peltokerroksen ruudutus oli aloitettu kohdasta 97-98/502-503. Tämä aiheutti metrin »hyppäyksen» peltokerroksen ruudutuksessa linjan y = 502 itä- ja länsipuolisten alueiden välillä. Peltokerroksen löydöt luetteloitiin tämän vuoksi kahdessa osassa. Ensin luetteloitiin linjan y = 502 länsipuolisen alueen löydöt kokonaisuudessaan (metalleista luihin), alueen koordinaatit ovat muotoa: parillinen-pariton/parillinen-pariton. Sen perään luetteloitiin linjan y = 502 itäpuolinen alue, jonka koordinaatit ovat muotoa: pariton-parillinen/parillinen-pariton.

Jälkitöissä löydöt lukuun ottamatta luuta ja metalleja pestiin kevyesti pehmeällä siveltimellä. Tämän jälkeen löydöt lajiteltiin materiaalin mukaan eri ryhmiin. Kaivajia oli opastettu ottamaan talteen kaikki »mikä luontaisesti ei kuulu maahan», eli myös kaikki resentit löydöt taltioitiin. Perusteena oli se, että löytöjen arviointi oli huomattavasti helpompaa, kun ne oli pesty. Toiseksi haluttiin saada tilastoitua, missä yksiköissä ja kuinka paljon resenttejä löytöjä esiintyi. Resentit löydöt on listattu luvussa 6.6 (luettelo resenteistä löydöistä). Löydöt lajitteli arkeologi (lähdekriittisistä syistä sama kuin edellisenä vuonna), käyttäen samoja kriteerejä mm. palaneen saven suhteen kuin vuonna 1994 (ks. Pietikäinen 1995: 6-7).

Löytöluettelo laadittiin Soar-ohjelmalla ja se on tallennettu myös tietokantamuodossa. Luettelo laadittiin seuraavassa järjestyksessä: yksikkö, materiaali, x, y. Materiaalit on järjestetty seuraavan periaatteen mukaisesti: metalliesineet (pronssi, rauta, muut metallit - lähinnä rahoja ja nappeja); liitupiiput; lasi (lasimassahelmet, muut lasiesineet, pullolasi, ikkunalasi); kiviesineet; keramiikka (esihistoriallinen, historiallinen); saviesineet (savikiekot, muut saviesineet, palanut savi); kuona; luu (luuesineet, palanut luu, palamaton luu).

Peltokerroksesta luetteloitiin selvästi resenttejä löytöjä näytteenomaisesti, historiallisiin rakenteisiin kuuluneet löydöt, tiiltä lukuun ottamatta, luetteloitiin järjestelmällisesti.

Löytöluettelo laadittiin käytännössä niin, että löydöt lajitellut arkeologi kirjoitti löytöpussin päälle tiedot, jotka työllistetty tallensi tietokoneeseen. Ajanpuutteen vuoksi päädyttiin luettelosta tekemään löytöjen kuvauksen suhteen varsin niukka (tietokantaa on mahdollista täydentää myöhemmin). Lisäksi löydöistä piirrettiin kuvaliite. Metallilöydöt luetteloitiin konservoimattomina, jolloin suurin osa niistä näytti vain ruosteisilta möykyiltä. Tästä huolimatta niistä otettiin mitat ja piirrettiin kuvat (joihin on siis suhtauduttava varauksellisesti).

 

2.4. Näytteet

S. Lehtinen ja T. Pietikäinen

Vuoden 1994 kaivauksen perusteella Mullin asuinpaikasta tiedettiin, että siitä saatava kasvi- ja eläinjäännösaineisto olisi tutkimuksen kannalta arvokasta ja mielenkiintoista. Edustavan aineiston hankkimiseksi oli näytteitä tarkoitus ottaa runsaasti, monipuolisesti ja suunnitelmallisesti. Näytteiden tarkkaan dokumentointiin tuli myös kiinnittää huomiota.

Makrosubfossiilinäytteitä otettiin harkinnanvaraisesti erityiskohteista (hiilikeskittymät, tulisijat, jätekuopat, keramiikkakeskittymät) ja systemaattisesti parillisten koordinaattipisteiden kohdalta syvyyssunnassa noin kymmenen sentin välein. Maanäytteen tuli kuitenkin aina olla peräisin samasta yksiköstä. Systemaattisten näytteiden kohdalla törmättiin samaan ongelmaan kuin löytöjen kanssa: miten sovittaa matemaattinen (tilastollinen) todellisuus yhteen yksiköiden kanssa? Systemaattiset näytteet päädyttiin ottamaan puhtaan matemaattisesti (joten samasta yksiköstä saattoi tulla useita näytteitä ja useimmista yksiköistä ei yhtään näytettä). Systemaattinen näytteen koko oli vakio, noin 1 litra. Harkinnanvaraisen näytteen koko saattoi vaihdella 0,5 litrasta useisiin litroihin. Näyte piti molemmissa tapauksessa ottaa mahdollisimman pieneltä alueelta (n. 20 cm × 20 cm). Maanäytteet tutki fil. tri Terttu Lempiäinen.

Pienimpien eläinjäännösten talteen saamiseksi oli tarkoituksena seuloa maata systemaattisesti sekä kuivaseulalla ja vesiseulalla. Tätä ei kuitenkaan ajanpuutteen vuoksi tehty. Myöskään erillisiä maanäytteitä eläinjäänteiden löytämiseksi ei alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen otettu.

Maanäytteiden lisäksi otettiin puunäytteitä radiohiiliajoituksia ja puulajimäärityksiä varten. Jokaisesta (maa)yksiköstä otettiin myös muutaman ruokalusikallisen verran maata talteen (maalajinäyte = MLN), vaikka mitään erityistä käyttöä näille näytteille ei vielä kentällä päätetty. Kaikista muista paitsi maalajinäytteistä pidettiin kentällä kirjaa (ks. luettelot 6.4.1 ja 6.4.2).

 

2.5. Syntyneet dokumentit ja käytetyt tietokoneohjelmat

T. Pietikäinen

Kaivauksessa syntyneet dokumentit haluttiin saada mahdollisuuksien mukaan tietokantamuotoon. Kenttätyövaiheessa ei haluttu asettaa rajoituksia tai kaavoja käytettyjen termien tms. suhteen, vaan päinvastoin haluttiin ehdottomasti eroon kaavamaisista ilmauksista. Kun vielä otetaan huomioon se, että yksikkökaivauksessa sirpalemaista tietoa saadaan kentällä valtavasti, oli aineiston tutkimuskäytön kannalta välttämätöntä syöttää dokumentit tietokoneeseen.

Löydöt luetteloitiin Soar-ohjelmalla, joka tekee löytöluettelosta tietokannan. Ongelma muodostui yksikkölomakkeesta, jonka avulla hankittujen tietojen muuttamiseksi tietokantamuotoon ei ollut mitään valmista formaattia tai ohjelmaa. Käytännössä erilaisten ohjelmien vertailuun ei ollut mahdollisuutta, vaan oli käytettävä saatavilla ollutta Paradox-ohjelmaa. Paradoxilla tietokannaksi tallennettiin yksikön kuvausosa, sijaintitiedot sekä tieto siitä, missä kartoissa yksikkö näkyy (ks. yksikköluettelo 6.5). Vaikeuksia tuotti vapaamuotoisen kuvausosan muuttaminen kaavamaiseen muotoon. Pohdintojen ja taulukon koekäytön jälkeen tultiin siihen tulokseen, että tietokannasta saatava hyöty oli suurempi kuin vapaamuotoisen kuvauksen menetyksestä koitunut haitta. Paradox-taulukkoon varattiin kuitenkin tilaa lyhyelle vapaamuotoiselle kuvaukselle.

Yksikkölomakkeissa esitettyjä stratigrafiatietoja (laatikostot) ei ole siirretty tietokoneeseen. Stratigrafiahavainnot täytyykin poimia alkuperäisistä lomakkeista.

BASP-ohjelmapaketissa (The Bonn Archaeological Statistics Package) on matriiseja piirtävä ohjelma, joka laatii siihen yötetyistä päällä-alla-suhteista kaavion. Ohjelma ei kuitenkaan esitä kaikkia yhteyksiä ja toisaalta se poistaa matemaattisiksi itsestäänselvyyksiksi katsomansa yhteydet, joten pelkkä matriisi ei ole täydellinen esitys kaikista kentällä havaituista stratigrafisista suhteista. (Ohjelmasta enemmän: Irmela Herzog, »Computer aided Harris Matrix generation» teoksessa Practices of Archaeological Stratigraphy)

Jälkitöissä pyrittiin laatimaan matriisit kaikilta kaivetuilta alueilta BASP-ohjelmalla. Stratigrafiahavaintoihin havaittiin kuitenkin liittyvän tulkintaa, puutteita ja ristiriitaisuuksia, joten tietokoneella kaavamaisesti tehty matriisi ei johtanut oikeaan tulokseen. Matriisia ei voidakaan pitää teknisenä kaivausdokumenttina. Sen rakentaminen vaatii tutkimusta ja tulkintaa rakenteista, eikä sen toteuttaminen ole jälkitöiden yhteydessä mahdollista.

 

2.6. Ongelmia kaivausmenetelmän toteutuksessa

T. Pietikäinen

Edellä esitetyssä on jo tuotu esille, että huolellisesta suunnittelusta ja aiheeseen paneutumisesta huolimatta uuden kaivaustavan kanssa syntyi ongelmia eikä kaikkia suunnitelmia kyetty toteuttamaan käytännössä. Kaivauskertomuksessa yritetään parhaan mukaan tuoda julki kaikki virheet ja epävarmuustekijät, joihin on törmätty. Uuden kaivausmetodin käyttöönotossa ja opettelussa on vaikeutensa, ja onkin jo lähdekriittisistä syistä hyvä dokumentoida erilaisia seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet saavutettuun tulokseen.

Kaivamiseen ja dokumentointiin vaikutti hyvin paljon se, että kaikki arkeologit olivat kokemattomia käytetyn menetelmän suhteen. Kenelläkään ei ollut riittävää rutiinia ja näkemystä siitä, miten dokumentointi olisi sujunut rivakammin. Arkeologeja oli kerrallaan kaivajiin nähden liian vähän, lisäksi ala-alueista vastanneet arkeologit vaihtuivat kesken kaivauksen. Koululaiset eivät selvästikään ole parhaita kaivajia stratigrafisessa menetelmässä. Mekaanisten kaivausohjeiden puuttuessa jää paljon kaivajan havaintokyvyn varaan. Milloin yksikkö loppuu ja uusi alkaa, mitkä löydöt kuuluvat mihinkin yksikköön? Ala-alueisiin jako tehtiin mekaanisesti, ei muinaisjäännöksen luonnollisten osien mukaan (selviä rajoja ei ollut näkyvissä kun jako tehtiin). Kaivauskertomus on myös laadittu ala-aluerajojen mukaan, vaikka yksiköt ja rakenteet eivät näitä rajoja noudattaneetkaan (kartat on piirretty ala-alueittain).

Runsaasta esityöstä huolimatta jälkitöiden yhteydessä kävi ilmeiseksi, että arkeologisella henkilöstöllä oli erilaisia ja poikkeavia käsityksiä dokumentoinnista. Tähän vaikutti paljolti se, että kaivausjohtaja T. Pietikäinen vastasi muiden arkeologien tavoin omasta ala-alueestaan, eikä huolehtinut tarpeeksi tarmokkaasti siitä, että eri ala-alueiden dokumentaatio olisi pysynyt yhtenäisenä. Toisaalta etukäteen oli sovittu, että opiskelijoiden piti harjoitella työnjohtoa ja itsenäistä päätöksentekoa, eikä kaivausjohtajan ollut alun perinkään tarkoitus puuttua joka asiaan.

Itse yksikkö-käsite ja sen stratigrafiset ominaisuudet aiheuttivat hämmennystä. Kaikkia erilaisia stratigrafiatilanteita ei osattu kuvitella etukäteen, ei myöskään pohtia niiden dokumentointia. Muistettava on, että kyseessä olevassa asuinpaikassa kerrostumat eivät ole erityisen selvärajaisia ja että pellon kyntö oli rikkonut kerroksia viistosti, minkä vuoksi saattoi vaikeatulkintaisesti olla esillä stratigrafisesti hyvinkin eriaikaisia yksikköjä. Yksikkökuvausten (myös stratigrafian) kohdalla mielessä on pidettävä eri ihmisten taipumus hahmottaa ja kuvailla ilmiöitä eri tavoin.

Erikseen mainittakoon juhannuksesta elokuun puoleen väliin jatkunut lähes sateeton jakso, joka vaikeutti suunnattomasti kaivamista. Maa kuivui tasaisen harmaaksi, jolloin yksiköt ja niiden rajat hävisivät näkyvistä.


3. HAVAINNOT

3.1. Peltokerros

T. Pietikäinen

Kaivaus aloitettiin pintavaaitsemalla kahden metrin välein alue, jota ei ollut kesällä 1994 vaaittu. Osa pellosta tosin oli veden peitossa eikä vaaituslukuja saatu.

Vaaituksen jälkeen ryhdyttiin poistamaan peltokerrosta. Se pyrittiin poistamaan kokonaan kaivinkoneella vuoden 1994 kaivausalueen pohjoispuolelta. Kerroksen poisto koneellisesti lopetettiin, kun näkyviin tuli peltomullasta poikkeavia läiskiä. Värjäymien todettiin olevan yhteydessä historialliseen rakenteeseen, niistä löytyi tiiltä ja laastia. Linjasta x = 113 pohjoisemmaksi ei ensimmäisessä vaiheessa päästy koneellisesti, koska maa oli liian vetistä ja pehmeää.

Ruuduissa 94-106/494-502 sekä 94-96/502-513 kaivinkoneella poistettiin lähinnä vain turvemaista sitkeää pintakerrosta. Näissä ruuduissa peltokerros haluttiin seuloa, koska peltoon uskottiin tällä alueella muokkautuneen rautakautisia rakenteita. Hieman enemmän (ei kuitenkaan kokonaan) peltomultaa poistettiin koneellisesti alueelta 97-109/513-515.

Kaivinkoneella poistettiin varovasti myös vuoden 1994 kaivausalueen päältä täyttömaata. Se oli kuitenkin hyvin vaikeaa, koska alueella olleet kivet osuivat koneen kauhaan. Muutamia kiviä siirtyikin paikaltaan. Suurin osa maasta jätettiin käsin poistettavaksi.

Kartassa 2 on esitetty pintavaaitusluvut sekä vaaitus sen jälkeen, kun peltoa oli poistettu kaivinkoneella ensimmäisen kerran.

Ruuduista 94-106/496-502 sekä 94-96/502-513 peltokerrosta poistettiin 2 m × 2 m:n ruuduissa lapioimalla. Poistettu maa seulottiin 8 mm:n silmäkoon seuloilla. Työhön osallistui 5-8 työntekijää. Runsaan kolmen viikon aikana saatiin seulottua noin 90 m² maata (sade vaikeutti työtä). Lapioilla ei kaivettu aivan suoraan sekoittumattomaan kerrokseen, peltokerrosta jätettiin tarkoituksellisesti lastoilla poistettavaksi.

Peltokerroksesta havaittiin, että tumma, nokipitoinen ja kuohkea (multainen) peltokerros rajoittui peltoalueen kaakkoisimpaan pohjukkaan. Maa muuttui huomattavan saviseksi länteen ja pohjoiseen edettäessä. Tumminta ja hiilisintä maa oli alueella 94-105/500-515. Paikoitellen (yksittäisissä ruuduissa) oli runsaasti mureneviksi palaneita kiviä. Linjan y = 498 länsipuolella löytöjä (savitiivistettä, keramiikkaa) tuntui olevan vähemmän. Ruuduista 100-101/494-495 tulleet löydöt olivat lähinnä resenttejä (tiiltä, lasia), joten linjan y = 496 länsipuolisia ruutuja ei katsottu aiheelliseksi seuloa.

Peltokerroksesta tuli esiin alueen etelälaidassa länsilounais-itäkoillis-suuntaisia vaalean sitkeän saven harjanteita ruuduissa 94-97/498-503. Peltokerroksen havaittiin jatkuvan harjanteiden alle. Lisäksi saven seasta ja sen alta tuli mm. tiiltä ja muovia. Harjanteet olivat samansuuntaisia kuin pellon kyntöurat. Savi poistettiin dokumentoimatta, koska se oli selvästi sekoittuneen kerroksen päällä. Mahdollista kuitenkin on, että savi on aikoinaan kuulunut rakenteeseen, jonka pellon kyntö oli rikkonut.

Paikoitellen peltomullan poistamisessa oli ongelmia. Pellon alaraja oli useimmissa kohdin värjääntynyt hyvin tummaksi ja sitä kaivettiin turhankin varovaisesti. Toisaalta peltokerroksen rippeitä poistettiin välillä niin kirkkaassa auringonpaisteessa ettei maan muuttumista sekoittumattomaksi havaittu. Yleensä resentit häiriöt (ojat ja kuopat) oli varsin helppo erottaa, jos maa oli riittävän kosteaa.

Peltokerroksen alta paljastuneessa tasossa näkyi vaaleita saviläiskiä, tummanharmaata karkeaa sekä valkoista puuterimaista silttiä, oranssinkeltaisia raitoja, joissa oli paljon palanutta savea, nokiläiskiä, hiiltyneitä ja maatuneita puujäänteitä, sekä tummaa (tummanruskeaa) likaisen tuntuista maata. Alueella 92-104/494-500 näkyi selvästi samansuuntaisia kyntöjälkiä vielä ensimmäisen tason pinnassa. Paikoitellen pellon alta paljastui puhdas pohjasavi.

Koska esihistorialliset löydöt vähenivät selvästi pohjoiseen päin edettäessä, alueella 107-115/498-508 maata ei enää seulottu (osa peltokerroksesta oli jo poistettukin kaivinkoneella). Maa lapioitiin kottikärryihin, jossa sitä tarkasteltiin jonkin verran ja havaitut löydöt otettiin talteen. Joitakin ämpärillisiä maata seulottiin kokeeksi. Lähes kaikki löydöt olivat resenttejä.

Kaivausalueen pohjoisosan kuivuttua tarpeeksi peltokerrosta poistettiin lisää kaivinkoneella (linjan x = 113 pohjoispuolelta). Maata poistettiin niin, että pohjoisreunassa saatiin puhtaan saven raja näkyviin. Tämän vuoksi kaivausalueen muoto on epäsäännöllinen. Alueella 116-120/484-512 peltokerroksen alta tuli näkyviin värjäymiä, kiveyksiä sekä maatuneita puita, jotka näyttivät historialliseen aikaan kuuluvilta (löytöinä lasia ja tiiltä). Alueesta piirrettiin kartta heti maanpoiston jälkeen (kartta 3). Ruuduissa 117-119/486-487 tehtiin kaivinkoneella kokeeksi syvempi kuoppa, jolloin eteen tuli suurehkoja kiinteitä kiviä. Havainnointia haittasi kohoava vesi eikä kiviä voitu kaivaa kunnolla esiin.

Kaivinkoneella poistettiin hieman lisää maata myös linjan y = 496 länsipuolelta, koska peltokerroksen seulonnassa oli todettu, ettei esihistoriallisia löytöjä juurikaan tullut tältä alueelta. Alueelta paljastui pientä kiveystä, jonka joukossa oli tiiltä.

Kaivausalueesta piirrettiin kartta (3 ja 4), johon merkittiin seulotut, lapiolla tai kaivinkoneella kaivetut ruudut, sekä pohjoisreunan havainnot ja vaaitukset peltokerroksen poiston jälkeen. Muista ruuduista piirrettiin varsinaiset tasokartat peltokerroksen alta paljastuneista rakenteista ja värjäymistä (kartat 6, 7, 23, 24, 40 ja 64).

Kaikki maaperään luontaisesti kuulumaton pyrittiin ottamaan pellon seulonnassa talteen. Löydöt lajiteltiin pesun jälkeen. Vain joitakin resenttejä löytöjä otettiin peltokerroksesta talteen, muista tehtiin lista (ks. luku 6.6).

Vuoden 1994 kaivausalueen keskelle jätetty profiili x = 102,50 kaivettiin pois noudattaen vanhaa kerrosjakoa (vaaituslukuja seuraten). Kaivetuista tasoista piirrettiin kartat, jotka rasteroitiin samoin kuin vuoden 1994 kartat (kartta 81). Profiilista tulleet löydöt otettiin talteen kerroksittain ja ruuduttain.

Vuoden 1994 kaivausalueen ja uuden kaivausalueen väliin jäi länsireunassa noin 10 cm leveä kannas. Ruudussa 104/502 tästä kannaksesta löytyi keramiikka- ja eläimenluukeskittymät. Ne löytyivät aivan peltokerroksen alta, mutta jo sekoittumattomasta maasta. Aivan keramiikan alla (sisäpinta alaspäin) oli ohut kerros hyvin mustaa maata, joka otettiin kokonaisuudessaan maanäytteeksi. Sen alta löytyi tuhkanharmaata silttimäistä maata (jolle on yksikkönumero). Luukeskittymälle annettiin oma yksikkönumero.

 

3.2. Eteläreuna (92-97/496-512)

S. Lehtinen, J. Harjula ja A. Keränen

Kartat 6-22
Kartat 6 ja 7

Vuoden 1994 kaivausalueen eteläpuoliselta alueelta pyrittiin poistamaan peltokerros mahdollisimman täydellisesti ennen ns. ensimmäisen tason dokumentointia. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan peltokerrosta oli tuossa vaiheessa jäljellä vielä melko runsaasti erityisesti alueen etelä- ja itälaidalla.

Ns. ensimmäisen tason dokumentoinnin jälkeen (kartat 6 ja 7) yksiköille annettiin numerot. Tässä vaiheessa näkyvissä ei ollut juuri mitään erityistä. Lähes kaikki yksiköt olivat vielä sekoittuneita. Maininnan arvoisia ovat yksiköt 207, 221, 222 ja kohdassa 95-96/510-511 sijainnut kuoppa (kartta 7).

Yksikkö 207 (95-97/500-503, katso myös kartta 23) koostui itä-länsi-suuntaisesta hiiltyneestä puusta sekä nokimaasta. Maa yksikön päällä ja eteläpuolella oli tummanruskeaa ja tahmeaa (208). Yksikkö 207 rajautui pohjoisosastaan vuoden 1994 kaivausalueen eteläreunaan. Yksikkö 221 (96-97/503-504) oli myös vuoden 1994 kaivausalueen eteläreunan tuntumassa. Yksikkö koostui pohjois-etelä-suuntaisista vaaleista hiekkalinjoista, punaisista karkean hiekan tai hienon soran muodostamista linjoista sekä puusta, hiilestä ja noesta. Yksikkö 222 (95-96/504-505) koostui oranssinvärisestä puuterimaisesta hiekasta ja sisälsi runsaasti hiiltä ja nokea. Kohdassa 95-96/510-511 sijaitseva kuoppa oli todennäköisesti vuonna 1986 tehty koekuoppa.

Yksikkö 200 (92-97/498-508, kartoissa 6 ja 7) oli tummanruskeaa rasvaista maata, jonka seassa oli nokea ja hiiltä erityisesti yksikön itäpäässä. Yksikkö osoittautui ohueksi ja se oli vielä sekoittunutta. Yksikön alta tuli sen laajuudesta johtuen useita uusia yksiköitä.

Kartassa 6 näkyy lisäksi yksiköt 203 (karkeaa hiekan sekaista tummanruskeaa maata), 204 (hiekan ja hiilen sekainen kapea itä-länsi-suuntainen linja, jossa oli runsaasti hiiltä, nokea ja puunhituja) sekä 205 (keltaista ja ruskeaa hiekkaa, jonka seassa oli tummaa rasvaista maata).

Peltokerrosta oli paikoitellen jäljellä vielä ohuelti (kartta 7). Poikkeuksena mainittakoon alueen eteläreuna (ruudusta 92-94/501-502 itään), jossa hyvin irtonaiselle ja peltokerrosta muistuttavalle maalle ei tuntunut tulevan loppua. Peltokerrosta poistettiin paikoitellen jopa n. 10-15 cm. Kaivaminen lopetettiin hienojakoisen tumman- ja vaaleanruskean hiekansekaisen maan tullessa vastaan (246,92-96/500-510). Maa oli kuitenkin vielä tässäkin vaiheessa melko irtonaista ja sekoittunutta.

Todettakoon, että monet peltokerroksen alta tulleet yksiköt olivat vielä sekoittuneita, niistä tuli runsaasti resenttejä löytöjä (ks. luku 6.6, luettelo resenteistä löydöistä).

Yksiköitä ryhdyttiin kaivamaan pois niiden stratigrafian mukaisessa järjestyksessä. Ensimmäisinä poistettiin selvät savialueet 201, 202, 206, 216 ja 220. Kaivausaluetta myös laajennettiin kaksi metriä länteen päin alueelle 92-96/496-498. Esiin tuli pääasiassa vain hyvin kovaa ja likaisenruskeaa, sekoittunutta savea (231) sekä vähän itä-länsi-suuntaista maatunutta puuta (230, kartta 8).

Kartat 8, 9, 10 ja 11

Kellertävänharmaan hiili- ja nokipitoisen saven 220 alta paljastui hieman lisää hiiltynyttä puuta (207) sekä yksikköä 208 muistuttavaa tummanruskeaa tahmeaa maata (228). Toisen savialueen kellertävänharmaan noensekaisen kovan saven (216) alta tuli pääasiassa maatunutta puuta (232).

Kellertävän harmaan kovan saven 206 alta tuli pääasiassa tahmeaa tummanruskeaa, osin hiilipitoista maata (208) sekä puujäänteitä (232 ja 236). Yksiköt 208 ja 217 todettiin savenpoiston jälkeen samaksi yksiköksi ja ne yhdistettiin yksiköksi 208. Yksikkö 232 oli maatunutta puuta, jonka syiden suunta oli länsilounas-itäkoillinen. Yksikkö 236 koostui karkeasta ruskeasta hiekasta sekä hiiltyneestä puusta. Savialueen 206 poiston yhteydessä yksiköt 218 ja 219 yhdistyivät samaksi yksiköksi 218. Se oli oranssinruskeaa, puuterimaista hiekkaa, jonka seassa oli nokea ja tummaa maata.

Kellertävän saven 201 alta tuli ruskeaa savea ja tummaa hiilipitoista maata (229). Harmaanruskean saven 202 alta tuli ruskeaa hiili- ja nokipitoista, sekoittunutta maata (243).

Yksikön 203 alta tuli pääasiassa oranssin- ja vaaleanruskeaa puuterimaista hiekkaa, jonka seassa oli tiilenväristä soraa sekä runsaasti nokea ja kiviä, joista osa oli palaneita (yksikkö 241). Yksikön 205 alta paljastui useita eri yksiköitä, pääasiassa 241, 242 ja 244. Yksikkö 242 oli mustaa hyvin hiilipitoista murumaista maata, jossa oli paljon kiviä. Yksikkö 244 koostui vaaleasta ja keltaisesta puuterimaisesta hiekasta sekä tummanruskeasta maasta.

Yksikön 200 alta ruuduissa 92-95/498-503 tuli lähinnä yksiköitä 208, 243 ja 408. Alueelta 94-97/504-509 peltokerroksen ja yksikön 200 alta tuli runsaasti uusia yksiköitä. Näistä mainittakoon yksiköt 248, 254, 255, 259 ja 266. Yksikkö 248 oli maatunutta puuta, jonka syyt olivat itä-länsi-suuntaisia. Yksikkö 254 koostui noesta ja hiilestä, yksikkö 255 pohjois-etelä-suuntaisesta maatuneesta puusta sekä hiilestä. Yksikkö 259 oli itä-länsi-suuntainen puu-, hiili- ja nokilinja. Yksikkö 266 koostui tuhkamaisesta harmaasta siltistä, jonka seassa oli hieman nokea.

Yksikköä 221 kaivettiin hieman alaspäin ja se jaettiin kokonaan uusiin yksiköihin (247, 250, 251 ja 258, kartassa 9). Yksikkö 247 oli maatunutta tuoreenväristä puuta, jonka syyt olivat pohjois-etelä-suuntaisia. Yksikkö 250 koostui oranssista ja ruskehtavasta sorasta sekä noesta. Yksikkö 251 oli vaaleanruskeaa puuterimaista hiekkaa. Yksikkö 258 oli laajempi alue, joka koostui tumman- ja vaaleanruskeasta noensekaisesta kovasta maasta.

Yksikkö 241 (93-95/500-503, kartoissa 8 ja 9) laajeni pitkänomaiseksi, itä-länsi-suuntaiseksi kaistaleeksi. Kiviä oli erityisesti 241:n pohjoisreunassa, jossa ne muodostivat kivirivin. Yksikön keskellä kulki saman suuntainen resentti ura, kyntöjälki, jonka kohdalla maa oli harmaanruskeaa (502, kartassa 14).

Kartan 7 esittämän kaivausvaiheen jälkeen alueella 94-97/506-512 maa oli edelleen sekoittunutta. Ruuduissa 95/511-512 yksiköiden 223 ja 225 (kartta 7) alta paljastuivat kivikeskittymät 263 ja 264, jotka molemmat koostuivat halkaisijaltaan n. 10 cm kivistä ja kivien välissä olleesta multaisen tuntuisesta tummasta maasta. Kun yksiköiden 263 ja 264 välissä ollut tiivis sitkeä kellertävä savi 225 (kartta 10) kaivettiin pois, alta paljastui multaisen tuntuista tummaa maata 264 ja hiekkaisen tuntuista ruskeaa savensekaista maata 285, jossa oli hiilenpaloja (kartta 11).

Yksikön 224 (kartta 10) alta paljastui sekoittunutta maata 284 sekä lounais- ja länsipuolelta sekoittunutta maata 268. Yksikön 224 pohjoispuolella oli hiekansekaista multamaata 271. Se laajeni länteen päin suurikokoisen kiven alle (kartta 10).

Yksikön 268 länsipuolella (kartta 10) oleva resentti kuoppa oli todennäköisesti 1986 tutkittu koekuoppa. Sen lounaispuolella oli hienojakoista tumman ja vaaleanruskean hiekansekaista maata 246. Koekuopan pohjoispuolella oli peltokerrosta ja sen pohjoispuolella sekoittunutta maata 270. Yksikön 246 pohjoispuolelta peltokerroksen alta paljastui vaaleaa mullansekaista maata 276 (kartta 10). Yksikön 276 pohjoispuolella olivat yksiköt 272 ja 275 ja niiden pohjoispuolella yksiköt 273 ja 274. Näiden pohjoispuolella on vielä jäljellä peltokerrosta. Yksikkö 275 oli hyvin tummaa, tahmeaa nokimaata ja hiiltä.

Kartat 12 ja 13

Yksikkö 280 paljastui peltokerroksen alta. Se oli tumman maan ja kivien alue (280, kartta 12), joka osoittautui sekoittuneeksi. Yksikköjen 280 ja 258 alta tullut perusväriltään ruskea, hiilensekainen, tahmea maa (290, kartta 15) oli jo sekoittumaton. Se rajautui etelässä sekoittuneeseen kerrokseen (246). Tämä osoittautui ojaksi, joka kulki kaivauksen etelälaidassa suunnilleen kaivauksen eteläreunan profiilia seuraten.

Yksiköiden 246 ja 262 (kartta 13) välinen raja oli epäselvä. Yksikön 262 alta paljastui karkean hiekan sekaista ruskeaa multamaata (286) sekä ruskeaa multamaata (287), jossa oli hiilipaakkuja ja vaalean hienon hiekan laikkuja, jotka olivat tuhkaisen tuntuisia.

Yksikön 258 alta paljastui hyvin tummaa, hienoa, nokista maata (281), jossa oli itä-länsi-suuntaisia hiilenpaloja sekä ruskeaa karkean hiekan sekaista maata (283), jossa oli hyvin tahmeita lounais-koillis-suuntaisia hiilimaajuovia.

Kartat 14 ja 15

Yksiköt 503, 504 ja 508 paljastuivat sekoittuneen yksikön 243 alta (kartta 14). 508 oli tummanruskeaa, pakkaantunutta ja tahmeaa maata, jonka joukossa oli runsaasti hiiltä. Se sijaitsi 241:n länsi- ja eteläpuolella. 508 rajautui lännessä nokiseen, mustaan läiskään, jossa oli hiilen- ja puunpaloja (503). Yksikön 503 länsipuolella, osittain tämän päällä oli ruskeaa, mureaa savista maata, jonka joukossa oli runsaasti hiilihippuja (504).

Yksiköiden 208, 506 ja 507 alta tuli ruskeaa, paikoin hiekkaista, paikoin tiiviimpää maata, joka sisälsi erittäin paljon maatunutta puusilppua (505, kartta 14). Kerros laajeni myös yksikön 241 koko alueelle. Puusilppu, jota yksikössä oli runsaasti, näytti veistojätteeltä. Siitä ei löydetty puuesineitä.

Tasaisen ruskean tiiviin maan (208) alta tullut yksikkö 500 oli kokonaan nokea, jonka joukossa oli vähän puuhippuja (kartta 14). Se rajoittui pohjoisessa osittain hiiltyneiden, osittain maatuneiden puiden muodostamaan tasoon (207, kartta 14), joka tuli myös yksikön 208 alta. Siinä kulki neljä tai viisi itä-länsi-suuntaista, toisissaan kiinni olevaa puulinjaa. Alueen suurin ulottuvuus oli pituus, pisin yhtenäinen puulinja oli noin 1,5 metriä. Puualueen suurin leveys oli 0,5 metriä. Puulinjat olivat paksuimmillaan kahdesta neljään senttimetriä, ne muistuttivat lähinnä lautoja. Idässä puut päättyivät niihin nähden poikittain olevaan kahteen suureen kiveen. Puutasosta 207 otettiin useita näytteitä, joista ajoitettiin kaksi (ks. liite 4, näytteet 6, Su-2713, ja 7, Su-2714).

Yksikön 290 alta tuli kaksi hiiltynyttä puulinjaa (291, kartat 15-16). Linjat olivat lähinnä kohtisuorassa toisiaan vastaan. Puulinjojen liitoskohdan rakennetta ei voinut havaita, koska puut olivat täysin palaneita. Hiilipartikkeleita ei ollut paljon, yksikkö koostui lähinnä mustasta, palaneesta nokimaasta. 291 liittyi itä-länsi-suuntaiseen hiiltyneeseen puulinjaan, 522 (kartat 15-16 ja 18), sekä kahteen pohjois-etelä-suuntaiseen hiiltyneeseen puulinjaan (293). Yhdessä näiden kanssa yksikkö 291 muodosti jonkinlaisen kulman, joskin 291:n yhteys 522:een oli selvempi kuin 293:een.

Nuo kaksi pohjois-etelä-suuntaista puulinjaa (293) jatkuivat pohjoiseen linjasta x = 97. Puulinja 522 puolestaan jatkui itään linjasta y = 506, mutta eri yksikkönumerolla (259, kartat 9, 13 ja 19). Puita ei kaivettu pois, joten on vaikea sanoa miten paksuja ne olivat. Näytteitä otettaessa vaikutti siltä, että hiiltyneet puut muodostivat melko ohuen kerroksen, korkeintaan 2-3 cm paksun. Myös ruudussa 96/504 oli heikosti säilynyt puujäänne (292, kartta 15). Tämä erottui hiilisenä maana, jonka joukossa oli paikoin maatunutta puuta.

Kartat 17, 18 ja 19

Kun yksikkö 241 poistettiin, sen alta tuli ohut kerros tiukkaan pakkaantunutta nokea ja tuhkaa (506) sekä ohutjakoista, erittäin hiekkaista vaaleanruskeaa maata, jonka joukossa oli palaneen kiven muruja (507, kartta 17). Yksikön 241 alta tuli myös erittäin selvärajainen hiiliraita, jonka joukossa oli puuterimaista, vaaleankeltaista ja oranssia maata (509).

Yksikön 290 alta tuli myös uusi maakerros (515, kartta 18). Se oli ruskeaa, kuohkeaa, maatuneita puuhippuja sisältävää maata (vrt. yksikköön 505). Maakerros kattoi suunnilleen saman alueen kuin sen päällä ollut maakerros (290). Kumpikaan näistä kerroksista ei ollut kovin paksu, molemmat olivat alle viiden sentin paksuisia. Näiden kerrosten keskinäisenä erona oli se, että päällimmäisessä ei ollut maatuneen puun palasia, joita alemmassa oli kerroksen koko alueella. Yksikön 290 alta tuli myös pyöreähkö, hiiltä sisältänyt alue (514). Hiilipartikkelit olivat hyvin pieniä, maa oli soransekaista, mustunutta hiekkaa.

Resentti oja leikkaa koko kartan 19 esittämän alueen kahtia. Oja 336 kulkee länsiluode-itäkaakko-suuntaisena sekä vuoden 1995 että vuoden 1994 kaivausalueilla. (Ruutuja 97/506-512 kaivettiin vain siistimistarkoituksessa). Ojan 336 koillisreuna oli hiukan epäselvä, mutta lounaisreunastaan se rajautui selvemmin.

Vuoden 1994 kaivausaluetta siistittäessä paljastui resentti oja 246B, joka näkyi ruudussa 97/512. Sen pohjoisreuna kulki ensin länteen n. 1,3 m ja kääntyi sitten lounaaseen suurikokoista kiveä kohti. Ojan 246B pohjoispuolella oli voimakkaan savista tummaa maata 521. Ojien 336 ja 246B välissä oli selvärajainen alue hiekansekaista multamaata 271. Yksikkö 271 laajeni suurikokoisen kiven länsipuolelle.

Yksikön 268 länsipuolella oli koekuoppa. Sen pohjoispuolella näytti olevan resenttien ojien 336 ja 246B leikkauskohta. Ojien leikkauskohdan ja koekuopan välistä rajaa oli vaikea hahmottaa muuten, kuin että koekuopan maa-aines oli »löysemmässä» kuin ojien sekoittunut maa.

Ojan 336 koillispuolella ja myös siihen liittyen oli sekoittunutta maata 512. Sen pohjoispuolella oli tiivistä savea 513. Itään päin kaivettaessa paljastui karkeaa, tummanharmaata, löysää hiilipitoista hiekkaa, jossa oli tuhkamainen tuntu (516). Yksikön 516 ympärillä havaittiin tummanruskeaa multamaata (517). Kartassa 10 näkyneen yksikön 270 alta tuli sekoittunutta tummaa hiililaikkuista tuhkaisen tuntuista maata (519). Yksiköiden 517, 518, 519 ja 521 väliset rajat olivat huomiotaherättävän suorat pohjois-etelä-suunnassa.

Sekoittuneen maan 511 ja 282 (ruudussa 97/506) eteläpuolella oli ruskeaa karkean hiekan sekaista maata (283), jossa oli hyvin tahmeita lounais-koillis-suuntaisia hiilimaajuovia. Yksikkö 259 oli maatuneen puun ja maan muodostama linja. Ruuduissa 96/507-508 näkyvän korkeuseron rajaamalta alueelta tuli esiin puulinjaa 535, joka saattoi olla samaa puujäännettä kuin 259. Puulinjojen yhteys ei kuitenkaan selvinnyt vuoden 1995 kaivauksessa. Yksiköstä 535 otettu radiohiilinäyte 5 (Su-2712, liite 4) on ajoitettu. Puulinja 259 jatkui länteen.

Yksikön 259 eteläpuolelta paljastui tuhkansekaista ruskeaa maata (295), jossa oli hiililäiskiä sekä tummaa hiilensekaista multamaata (297). Ojaksi paljastuneen laajan resentin yksikön 246 alta tuli esiin löysää tummaa hienon hiekan sekaista multamaata 296, jonka joukossa oli eteläprofiilissa kiinni kaksi hiiltynyttä puujäännettä. Yksikön 296 länsipuolella maa oli löysää vaaleaa, karkeaa, tuhkaiselta vaikuttavaa hiekkaa, jossa oli hiilenpaloja (299).

Puulinja 536 tuli näkyviin (96/508-509), kun yksikkö 275 poistettiin. Yksikkö 294 oli vaaleaa hienoa hiekkaa, jota oli läiskänä 536:n reunassa.

Kartat 20 ja 21

Yksikön 515 alta paljastui kaksi hiekkaista maaläiskää, väriltään kirjavan punaruskeita. Läiskien raekoko vaihteli, toisessa oli suurin osa palanutta kiveä, »hiekkaa» (528, kartta 21), toisen (527) joukossa palanutta kiveä oli vähemmän. Horisontaalisesti nämä näyttivät liittyvän toisiinsa. Yksikön 515 alta paljastui myös lähes kokonaan maatuneesta puusta muodostunut maakerros (530, kartta 18), joka sijaitsi puulinjan 522 eteläpuolella, noin puolen neliömetrin alueella.

Kun hiiltyneet puulinjat (207) poistettiin, niiden alta löytyi lähinnä tasaisen punertavanruskeaa tahmeaa maata (215, kartat 20, 27 ja 37). Lisäksi löytyi tuhkaraita 532. Puiden eteläpuolelta, mustaa, hiilistä maata (500) poistettaessa paljastui samanlaista maata, jota oli ollut myös yksikön 500 päällä (505). Koska ei voi olla varma oliko kyse kuitenkaan samasta yksiköstä (yksikkö 505 olisi tällöin ollut sekä yksikön 500 päällä että sen alla), annettiin alta tulleelle maakerrokselle uusi yksikkönumero (533).

Lännessä, suunnilleen alueella 92-96/497-498, eteläkaista päättyi hieman likaiseen saveen (466). Savi nousi pintaan myös idempänä. Yksikkö 523 (kartassa 20) oli hiilimaaläiskä ja yksikkö 525 pieni savialue, joiden välillä oli hiilipartikkeleita sisältävä vaalea raita (524). Näiden luoteispuolelle ulottui pohjoisesta yksikkö 408 (kartat 20, 37).

 

3.3. Länsireuna (96-111/493-501), kartat 23-39

3.3.1. Länsireunan eteläosa, ruudut 96-101/496-501

T. Pietikäinen

Stratigrafianuolet on merkitty jälkikäteen karttoihin 23, 26-29, 31, 34-37 lomakkeiden ja muistiinpanojen pohjalta. Lomakkeiden stratigrafialaatikoita on täydennetty jälkityövaiheessa karttojen perusteella.

Kartta 23

Osittain kartta 23 voitiin piirtää pilvisenä päivänä, jolloin värjäymät näkyivät parhaiten. Alue linjasta y = 498 länteen oli kuitenkin hyvin savinen. Se kuivui nopeasti tasaisen vaaleanharmaaksi, eikä sitä saatu kaivauksen alkuvaiheessa dokumentoitua kunnolla.

Jo peltokerroksen poistamisen jälkeen näytti selvältä, että alueella 96-101/496-501 oli eroja linjan y = 500 itä- ja länsipuolella. Itäpuolella oli selvästi enemmän kerroksia ja värjäymiä, kun taas länsipuolella läiskikkyyttä oli huomattavasti vähemmän. Peltokerroksen poistamisen jälkeen maa näytti melko tasaisen tummalta ruuduissa 96-101/498-499. Ruuduissa 96-101/500-501 erilaisia värjäymiä oli huomattavasti enemmän - alue oli suorastaan monenkirjava. Linjasta Y =498 länteen maa muuttui nopeasti tasaisen harmaaksi (joitakin pieniä tummia läiskiä lukuun ottamatta). Pellon kyntö lienee tuhonnut kerroksia ja rakenteita viistosti länteen päin (kyntö on mennyt syvemmälle lännessä). Tämä aiheuttikin sen, että alueen stratigrafia oli ongelmallinen. Kynnön tuhoamat kerrokset tulivat näkyviin pieninä erillisinä läiskinä, joista on vaikea sanoa, mitkä ovat aikoinaan kuuluneet yhteen.

Rakenteiden ja kerrosten raja linjalla y = 500 voi olla pelkästään kynnöstä aiheutunut. Toisaalta voi olla mahdollista, että raja onkin osa muinaisjäännöstä ja sillä on merkitystä rakenteiden tulkinnassa. Tämän vuoksi pienetkin läiskät ja yksiköt yritettiin dokumentoida alueella tarkasti, vaikka ne yksinään vaikuttivat melko mitättömiltä.

Kynnön aiheuttaman tuhon lisäksi alueen halkaisee myöhäinen oja. Se ei hahmottunut selvästi heti peltokerroksen poiston jälkeen, vaan se dokumentoitiin aluksi useammaksi likaisen saven yksiköksi (324, 326, 336). Ojan 336 pohjois- ja eteläpuoli käsitellään seuraavassa erikseen, koska alueen stratigrafia on rikkoutunut ojan kohdalla. Eteläpuoliset yksiköt liittyvät kappaleessa 3.2. esitettyihin havaintoihin kaivausalueen eteläreunasta. Pohjoispuolen yksiköt liittyvät kappaleessa 3.3.2. esitettyihin yksiköihin.

Ojan 336 eteläpuolinen alue, kartta 23

Peltokerroksen poiston jälkeinen tilanne oli samanlainen kuin ojan pohjoispuolella. Linjan y = 500 itäpuolella rakenteita ja värjäymiä oli enemmän kuin länsipuolella. Ojan eteläpuoliset rakenteet poikkesivat jossain määrin pohjoispuolisista. Ruuduissa 96/498-501 yksiköt jatkuivat eteläkaistaleelle (200, 206-209).

Peltokerroksen jälkeen paljastuneista yksiköistä kiinnostava oli musta nokikerros (330) ruuduissa 97-98/501. Sen länsipuolella olleet yksiköt 331 ja 333 näyttivät leikkaavan sitä terävärajaisesti. Samoin terävä, leikkaava raja muodostui »kourumaisen» yksikön 210 suuntaan. Yksikkö 210 vaikutti rakenteelta, maa-aines ei ollut sekoittunutta.

Yksikkö 333 paljastui sekoittuneeksi, se oli mahdollisesti vielä peltokerrosta. Yksikkö 331 sen sijaan kutistui pienemmäksi, mutta selvärajaiseksi tumman maan läiskäksi, jossa oli kiviä. Raja muihin yksiköihin päin näytti terävältä myös alempana. Yksikkö tulkittiinkin mahdolliseksi paalunjäljeksi.

Ruuduissa 98/500-501 tuli jo peltokerroksen poistamisen jälkeen näkyviin puujäänteitä. Niistä 337 oli vain pieni hippunen, jonka liittyminen rakenteeseen on epävarmaa (sekoittuneessa yksikössä 333 oli myös pieniä puupaloja siellä täällä). Yksiköt 328 ja 338 vaikuttivat suuremmilta puujäännöksiltä. Ne jatkuivat stratigrafisesti alemmas.

Linjan y = 500 länsipuolelta paljastui peltokerroksen alta muutamia laaja-alaisia yksiköitä, jotka olivat stratigrafisesti alhaalla. Näistä yksiköistä 408 oli lähes samanlaista kuin ojan pohjoispuolella yksikkö 307. Se oli väriltään tummaa, savipitoista hienojakoista maata, jossa oli runsaasti savi- ja nokipilkkuja. Tämä yksikkö näytti olevan pohjasaven kaltaisen likaisen saven 466 päällä. Ojan 336 reunassa oli likaista, tummaa savea (342A). Se vaikutti samanlaiselta maalta kuin ojan pohjoispuolinen savi 319. Mainittujen yksiköiden lisäksi alueella oli pieniä silttiläiskiä (214, 332, 335, 339, 348).

Linjan y = 498 länsipuolella maa kuivui hyvin nopeasti, eikä sitä saatu dokumentoitua kunnolla. Maa-aines vaikutti lähes puhtaalta savelta. Ruuduissa 97-98/497 olleet pyöreähköt soraläiskät (349 ja 400) olivat alueen ainoat ympäristöstään poikkeavat yksiköt.

Kartta 26

Nokikerroksen 330 alta paljastui maatunut puutaso 420, jossa oli kolme toisistaan erottunutta puujäännettä rinnakkain. Maatuneista puista ei enää erottanut, olivatko ne aikoinaan olleet lautoja vai lankkuja. Puutason eteläpuolella yksikön 418 joukossa oli pidemmälle maatuneita puuhippusia, joiden syiden suunta oli kuitenkin sama kuin yksikön 420. Nämä heikot puujäänteet eivät saaneet omaa yksikkönumeroa. Maa puiden (myös 420) alla oli harmahtavan ruskeaa hienojakoista silttiä (418). Puutason päällä oli pieni tuhkaiselta vaikuttanut läiskä (419). Yksiköstä 420 otettu puunäyte on ajoitettu (näyte 8: Su-2715).

Puutasoon 420 liittynevät myös puujäänteet 328 ja 338, joista 338 saattaa olla jopa samaa puuta kuin keskimmäinen tason 420 puista. Puujäänteet leikkautuivat terävästi yksikköön 331.

Maatuneiden puujäännösten lisäksi nokikerroksen 330 alta löytyi täysin hiiltyneitä puujäänteitä (414-417). Nämä hiiltyneet puut olivat stratigrafisesti maatuneiden puiden päällä. Hiiltyneet puut 415, 416 ja 417 olivat suunnassa pohjoinen-etelä, maatuneet puut 420 suunnassa itä-länsi. Yksiköstä 415 on ajoitettu radiohiilinäyte 9 (Su-2716).

Kartta 37

Kartassa 26 esitettyjen puiden alta löytyi karkeaa, maatuneen puun ja hiekan sekaista silttiä (430), valkoista hienojakoista silttiä (431) sekä tummanruskeaa humusmaista maata (334). Melko laaja-alainen, puujäänteiden 207 (ks. luku 3.2) alta tullut yksikkö 215 oli punertavanruskeaa, hyvin savipitoista maata. Yksikkö rajautui pohjoisreunassaan nokiraitaan 427. Sen pohjoispuolella oli yksikkö 212, joka oli hiekansekaista humusmaista maata.

Kiinnostavaa ruuduissa 96-98/500-501 oli se, että kaikki yksiköt näyttivät noudattavan samaa suuntausta. Lisäksi näytti siltä, että yksiköiden suunta oli jokseenkin suorassa kulmassa ojan 336 pohjoispuolella olleiden yksiköiden suunnan kanssa.

Linjan y = 500 länsipuolella karttojen 23 ja 37 esittämät tilanteet ovat erilaiset, vaikka yksiköitä ei peltokerroksen poistamisen jälkeen kaivettu. Erot johtuvat siitä, että aluetta siivottiin valokuvausta varten, jolloin yksiköt muuttuivat hieman. Lisäksi maan kostuttua yksiköt näkyivät paremmin kuin kaivauksen alkuvaiheessa.

Ojan 336 pohjoispuolinen alue, kartta 23

Yksikkö 305 oli hyvin ohut (1-5 mm), musta, nokinen kerros, jonka alta tuli n. 5 mm paksu, läiskikäs, murea savi 306. Yksikkö 306 ei näy kartassa 23, koska se jäi täysin yksikön 305 alle. Molemmat yksiköt olivat niin ohuita, ettei niitä saatu poistettua selvästi erillisinä kerroksina. Yksiköt näyttivät liittyvän yhteen. Sieltä täältä löytyneistä pienistä läiskistä päätellen yksiköiden 305 ja 306 kaltaista savi- ja nokimaata lienee alun perin ollut laajemmallakin alueella (99-103/498-500), mutta kerros oli täysin hävinnyt lukuun ottamatta kyseisiä yksiköitä.

Saviläiskät 300, 301 ja 302 olivat erilaista savea kuin 306. Ne olivat vaaleanharmaata, puhdasta ja hyvin sitkeää savea. Yksiköiden muoto viittaisi siihen, että kyntö oli tuhonnut yhtenäisen savialueen, josta oli jäänyt jäljelle pieniä läiskiä. Yksiköt 300 ja 301 poistettiin ja niiden alta löytyi tummanruskeaa hiilistä maata 464.

Ruudut 99/499-500

Saviläiskistä yksikkö 302 oli stratigrafialtaan monimutkaisempi. (Kaivaushavainnot on esitetty kartoissa 27-29.) Sen päällä oli muutamia pieniä yksiköitä (315, 327 ja 345). Ne sijaitsivat aivan ojan 336 vieressä, eikä niiden liittyminen ojaan ole mahdotonta. Kiinnostavaa kuitenkin on, että yksiköt 327 ja 345 olivat maatunutta orgaanista ainetta (puuta).

Saven 302 eteläreuna sukelsi ruuduissa 99/499-500 varsin syvälle ja muodosti n. 5 cm korkean portaan. Lisäksi saven alta paljastui useita pieniä läiskiä (308, 316, 341, 343, 425), joista osa näkyi jo kartassa 23. Yksiköt 308 (maatunut puusilppu), 341 (nokimaa) sekä 343 (tumma, hienojakoinen maa) olivat stratigrafisesti ylimpänä ja ne poistettiin.

Kartassa 29 on esitetty seuraavaksi esiin tulleet yksiköt 316 (likainen, murea savi) ja 318 (ruskehtava, hiekkainen siltti), jotka osittain näkyivät jo pellon poiston jälkeen. Kartassa 23 siltit 317 ja 318 on erotettu kahdeksi yksiköksi lähinnä värieron perusteella. Ne yhdistyivät myöhemmin samaksi yksiköksi (318). Yksiköiden 316 ja 318 poiston jälkeen esiin tulivat laajemmat yksiköt 344 ja 424 (kartta 31).

Ruudussa 99/499 yksikkö 344 sukelsi yksikön 424 alle. Yksikkö 424 oli hyvin tummaa (lähes mustaa) nokipitoista maata, jonka joukossa oli hiekkaa, pieniä kiviä ja silttiä. Vuoden 1995 viimeisessä kaivausvaiheessa vallitsevaksi yksiköksi ruutuihin 99-100/499-500 jäi yksikkö 344. Se oli tummaa, hienojakoista humusmaista maata, jossa ei ollut noki- eikä savipilkkuja. Kartassa 37 on katkoviivalla esitetty raja, jonka pohjoispuolella yksikön väri oli punertavanruskeaa. Yksikkö vaikutti ohuelta, koordinaattipaalun 100/500 ympäriltä yksikkö oli jo täysin hävinnyt ja savi 320A pilkotti esiin.

Edellä kuvatut yksiköt sijaitsivat pienellä alueella - ruuduissa 99/499-500. Yksiköt olivat ohuita, maata ei kaivettu pois montakaan senttimetriä karttojen 23 ja 37 välissä. Oja 336 oli rikkonut osan yksiköistä. Huomionarvoista on, että ruuduissa oli jonkinlaista kerrostuneisuutta, mikä viitannee rakenteeseen. Lisäksi yksiköiden muodostama suunta on kiinnostava. Yksiköt näyttivät muodostavan heikon suorakulmaisen kuvion ruuduissa 99-101/501 olleiden yksiköiden kanssa.

Ruudut 99-101/501

Ruuduissa 99-101/501 oli selvästi enemmän kerroksellisuutta (erilaisia päällekkäin olleita yksiköitä) kuin linjan y = 501 länsipuolella. Ruutujen yksiköt ja mahdolliset rakenteet leikkautuivat vuoden 1994 kaivausalueeseen.

Yksikkö 313 oli mureaa, nokista, likaista savea, joka jatkui Tapani Rostedtin alueelle pohjoisessa. Tämän yksikön alta paljastui yksikkö 374, joka oli karkeudeltaan vaihtelevaa hiekkaista maata. Sen joukossa oli nokea ja palaneita savimurusia. Särmikäs kiviaines vaikutti palaneelta.

Etelämpänä, ruuduissa 99-101/501 esiintyi monia pieniä yksiköitä, jotka muodostivat keskenään mutkikkaan stratigrafian (kts. kartat 23, 31, 34 ja 35). Alueella vuorotteli keskenään pohjois-etelä-suuntaisia pitkänomaisia vaalean siltin (väri vaihteli valkoisesta tummanharmaaseen), hienojakoisen nokimaan sekä täysin maatuneen orgaanisen aineksen läiskiä. Erityisesti silttiin näytti liittyvän nokiläiskiä niin, ettei niiden keskinäisestä stratigrafiasta saanut selvää (nokea löytyi silttiin sekoittuneena).

Kartassa 23 näkyvistä yksiköistä merkittävimmät olivat 311 (täysin maatunutta orgaanista ainetta) sekä monivärinen siltti 322. Kartassa 31 tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Yksikön 311 alta paljastui hienojakoista nokimaata 321. Ruudussa 99/501 oli pieniä yksiköitä useammassa kerroksessa, joista yksikkö 309 oli palanutta savimurua sisältänyt vaihtelevanvärinen siltti (väri vaihteli valkoisesta oranssiin). Kartoissa 34 ja 35 on esitetty ruutujen 99-101/501 tilanteet eri vaiheissa. Huomattavaa on yksiköiden muoto ja suunta.

Kartassa 31 näkyviin tullut yksikkö 402 oli tummaa, lähes mustaa hienojakoista maata. Kartassa 23 yksikkö 322 oli sen päällä. Myöhemmin yksikön raja ympäristöönsä päin oli lähinnä terävä, sillä ei ollut stratigrafista suhdetta muihin yksiköihin. Yksikkö tulkittiinkin mahdolliseksi paalunsijaksi.

Kartassa 30 esitetyssä kaivausvaiheessa hallitsevaksi yksiköksi ruuduissa 99-101/501 tuli karkeahko, monivärinen siltti 404. Tätä melko laajaa silttiläiskää kaivettiin alaspäin muutamia senttimetrejä, jolloin sen väri muuttui tummemmaksi ja ruskeammaksi. Varmuuden vuoksi yksikkö nimettiin uudestaan (404B). Ruuduissa 100-101/501 yksikön 404 alta tullut maa oli hyvin kirjavaa. Tilanne on esitetty kartassa 37.

Linjan y = 501 länsipuoli

Ruuduissa 100-101/498-500 peltokerroksen ja saviyksiköiden 300, 301, 306 poiston jälkeen vallitseva, laaja yksikkö oli 307. Se oli luonteeltaan »peruskulttuurimaata». Se oli väriltään hyvin tummanruskeaa hienojakoista maata, jossa oli melko runsaasti nokea, savipilkkuja sekä punertavanruskeita maatuneelta orgaaniselta aineelta tuntuneita läiskiä. Yksikkö jatkui pohjoisessa Tapani Rostedtin alueelle. Yksikköä ei oikeastaan kaivettu koko kesänä, koska se oli stratigrafisesti alhaalla. Ennen piirtämistä ja valokuvaamista ruutuja kuitenkin puhdistettiin aina sen verran, että yksikkö vähitellen pieneni ja sen väri muuttui tasaisemmaksi. Kartassa 37 sille annettiin uusi numero (442). Yksikkö 442 oli myös hyvin tummaa, hienojakoista humusmaista maata. Sen väri oli kuitenkin tasainen, ei niin läiskikäs kuin yksikön 307.

Ruuduissa 100/499-500 viistosti kulkenut kyntöura katkaisi stratigrafian yksiköiden 307 ja 464 välillä. Alun perin läiskällä 464 ei ollut omaa numeroa, koska se oli samanlaista maata kuin yksikkö 307. Jälkitöissä kuitenkin havaittiin, että matriisin rakentaminen on helpompaa, jos läiskä numeroidaan.

Yksikköä 464 ei varsinaisesti kaivettu pois. Aluetta vain siivottiin ennen piirtämistä ja maanlaatu muuttui. Kartassa 31 näkyvät yksiköt 344 ja 425 olivat hyvin samanlaista maata paitsi keskenään myös yksikön 464 kanssa. Ne olivat hyvin tummanruskeaa hienojakoista humusmaista maata. Toisistaan ne erosivat siinä, että yksikön 344 väri oli tasainen. Yksikkö 425 oli väriltään epätasainen, siinä oli pieniä savipilkkuja sekä nokea. Mahdollista on, että yksiköt 464 ja 425 olivat samaa yksikköä. Yksikkö 425 sukelsi idässä silttiyksiköiden 322 ja 404 alle. Karttaan 37 yksikkö 425 numeroitiin uudestaan (425B), koska sen väri muuttui punertavaksi.

Karttaa 23 piirrettäessä linjan y = 498 länsipuoli oli liian kuivaa, eikä kaivausalueen länsireunan yksiköitä saatu dokumentoiduksi kunnolla. Kun maa ruuduissa 100-101/497 oli kosteampaa, näkyviin tuli pieniä pyöreähköjä läiskiä, jotka numeroitiin yhteisesti numerolla 467 (kartta 31). Ne olivat tummanruskeaa hienojakoista humusmaista maata. Niistä oli vaikea sanoa, olivatko ne jäänteitä yksiköstä 307 vai mahdollisia paalunreikiä. Läiskiä ei ehditty tutkia vuonna 1995.

Ruuduissa 100-101/496 tuli esiin lähes puhdasta hiekkaa (740). Sen todettiin liittyvän historiallisen ajan puurakenteeseen ruuduissa 99-101/492-495 (kartta 30). Rakennetta on käsitelty tarkemmin kappaleessa 3.6.3.

Savi 320A vaikutti kuivana puhtaalta pohjasavelta. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että savi oli hieman värjääntynyttä ja siitä löytyi sieltä täältä yksittäisiä löytöjä. Selvemmin likaista savea oli yksikkö 319, jota löytyi ojan 336 reunasta ruuduissa 99/497-498. Sitä ei kaivettu, koska se oli stratigrafisesti alhaalla. Samoin kaivamatta vuonna 1995 jäi yksikkö 347. Se oli pyöreähkö, halkaisijaltaan noin 40 cm kokoinen tummanruskea läiskä, jossa oli neljä nyrkinkokoista kiveä. Yksikkö vaikutti mahdolliselta paalunsijalta. Kartan 23 pohjoisreunassa näkyvät yksiköt 365, 371, 373 jatkuivat Tapani Rostedtin alueelle.

Kartta 37

Kartta 37 jäi viimeiseksi alueelta piirretyksi kartaksi vuonna 1995. Karttaan on merkitty joitakin stratigrafianuolia, mutta koska yksiköitä ei enää kartan piirtämisen jälkeen kaivettu, ei kaikkien yksiköiden keskinäisistä suhteista ole tietoa.

Viimeinen dokumentoitu taso oli entistä kirjavampi ruutujen 99-101/500-501 alueella. Siltti 404 oli muuttunut varsin läiskikkääksi (väri vaihteli vaaleanharmaasta tummanharmaaseen ja ruskeanharmaaseen). Karttaan läiskiä on hahmoteltu katkoviivoin, vaikka niille ei annettu omia yksikkönumeroita. Yksikkö 404 numeroitiin uudelleen (404B).

Linjan y = 500 länsipuolella tilanne oli edelleen jokseenkin samanlainen kuin kaivauksen alkuvaiheessa. Koska alue oli stratigrafisesti selvästi alimpana, yksiköitä ei varsinaisesti kaivettu koko kesänä. Tummaa, hienojakoista humusmaista maata (yksiköt 344 ja 442) oli ohuena kerroksena likaisen (lähes pohjasaven kaltaisen) saven 320A päällä. Ruudussa 101/499 (katkoviivan itäpuolella) tällaista maata oli pieninä läiskinä saven päällä. Läiskiä ei kuitenkaan dokumentoitu, ainoastaan yhtenäinen tumman maan alue (442).

Kiinnostava yksityiskohta on se, että yksikön 425B länsireuna oli hyvin terävärajainen ja suora. Rajan suunta oli pohjoisluode-eteläkaakko, jonka suuntaisia yksiköt linjan Y = 500 itäpuolella yleensäkin olivat.

 

3.3.2. Länsireunan pohjoisosa, ruudut 102-111/493-501

T. Rostedt

Suurin osa peltokerroksesta poistettiin kaivinkoneella, minkä jälkeen kaivamista jatkettiin lapioilla ja kaivauslastoilla. Kun peltokerros oli kokonaisuudessaan poistettu dokumentoitiin ensimmäiset kartat.

Kartta 24

Hiilen- ja noensekaisia, esihistoriallisilta vaikuttavia yksiköitä olivat ainakin yksiköt 307, 352 ja 358, jotka muodostivat suhteellisen yhtenäisen kokonaisuuden ruutuihin 102-105/500 (sekä lisäksi yksikön 358 kielekkeet ruutuihin 105/498-501). Kyseessä oli tumma savinen maakerros, joka erotettiin eri yksiköihin lähinnä nokipitoisuuden perusteella. Muita esihistoriallisilta vaikuttavia yksiköitä olivat mm. yksiköt 354, 350 sekä 372. Niissä kaikissa oli vaaleanharmaan hiesun/hiekan seassa jonkin verran nokea ja/tai hiiltä. Vaaleampia, vähemmän löytöjä sisältäviä yksiköitä olivat savi 313 ruuduissa 102-104/500-501 sekä yksikkö 320A, joka oli lähes puhdasta pohjasavea ja jatkui linjasta y = 499 länteen päin.

Puujäänteistä selvimmin näkyi ruudussa 105/501 ollut maatunut puujäänne suunnassa itä-länsi. Sen pohjoispuolella, ruuduissa 106/499-501 erottui pahoin maatuneena länsilounais-itäkoillis-suuntaisena rippeitä puujäänteistä, jotka tosin ovat saattaneet siirtyä alkuperäisiltä paikoiltaan peltomuokkauksen yhteydessä. Rippeitä pohjois-etelä- ja itä-länsi-suuntaisista puujäänteistä alkoi tulla vähitellen näkyviin ruudussa 102/501.

Resenteistä kuopista selvimmin näkyi yksikkö 357 ruuduissa 104-105/501. Se erottui ympäristöstään tummempana kivien ja hiekan sekaisena maana, jossa oli tiilenpaloja. Yksikkö 359 tuli näkyviin heti peltokerroksen jälkeen ja erottui ympäristöstään (varsinkin alueen länsiosassa) kiven- ja hiekansekaisena tummempana savena. Ilmeisesti kyseessä oli myöhäinen ojanpohja.

Yksiköt 365 ja 373 erottuivat ympäristöstään keltaisenruskeina hiekansekaisina läikkinä, joissa oli seassa kiviä, soraa ja hieman hiiltä. Yksiköiden luonne ja ajoitus jäivät epäselviksi.

Pellonmuokkauksesta aiheutuneet auran kyntöjäljet olivat selvästi näkyvissä varsinkin linjan Y = 499 länsipuolella, jossa kyntö oli nähtävästi suoritettu syvemmälle. Tämän vuoksi esihistorialliset löytökerrokset olivat ko. alueella pääosin tuhoutuneet.

Kartat 32 ja 38

Edelliseen tasoon nähden kaivettiin 1-5 cm, yleisimmin runsaat 2 cm. Tämän jälkeen piirrettiin kartta 32, vaikka dokumentointiolosuhteet olivatkin suhteellisen huonot. Aurinko oli paahtanut pilvettömältä taivaalta viikkotolkulla muuttaen kaivausalueen halkeilevaksi saviaavikoksi. Toisena dokumentointipäivänä alkoi kuitenkin sataa vettä, joten koko kaivausalue päätettiin siivota ja piirtää uudestaan (kartta 38). Itse asiassa kartat 32 ja 38 kuvaavat siis lähes samaa tilannetta eri dokumentointiolosuhteissa, niiden välissä vain on satanut vettä ja sen jälkeen on tehty kevyt kaivausalueen siivous uudelleendokumentointia varten.

Pääasiallisesti esihistoriallisilta vaikuttivat yksiköt linjan y = 499 itäpuolella, alueella jolla pellon kyntö ilmeisesti oli suoritettu kevyemmin. Yksiköt 352 ja 358 muodostivat edelleen suhteellisen selvästi ympäristöstään erottuneen tumman maa-aineksen, yksiköiden keskinäisenä erona oli lähinnä nokisuuden voimakkuus. Noki- ja hiilipitoisuuden perusteella omiksi yksiköikseen erotettiin myös yksiköt 378 ja 383.

Ruudussa 103/501 oli havaittavissa rippeitä maatuneesta (osin hiiltyneestä) puujäänteestä, joka näytti liittyvän jo edellisessä tasokartassa dokumentoituun pohjois-etelä-suuntaiseen puujäännekeskittymään ruudussa 102/501. Kohdassa 102,20/501,20 saattoi jopa olla jäljellä osia nurkkasalvoksesta. Pohjois-etelä-suuntainen puujäänne oli itä-länsi-suuntaisen puujäänteen päällä. Itä-länsi-suuntainen puujäänne oli tosin vasta osin paljastumassa karttaa dokumentoitaessa, joten varmoja tulkintoja ei voitu tehdä.

Yksiköt 374 ruuduissa 101-102/501 ja 454 ruudussa 103/500 olivat hyvin samankaltaisia; tummaa keskikarkeaa hiekkaa, seassa soraa, kiviä sekä osin nokea ja hiiltä. Varsinkin yksikkö 374 vaikutti paikoitellen palaneelta.

Erikoisuutena kartassa 38 voisi mainita yksiköt 389, 390 ja 391, jotka tulivat samassa kontekstissa näkyviin ruudussa 104/499 yksikön 352 alta. Kyseessä oli hyvin selkeärajainen, noin 50 cm × 40 cm:n kokoinen soikio, jossa oli erotettavissa punaisenruskeaa hiekkaa (yksikkö 389), keltaisenruskeaa hiekkaa (yksikkö 390) sekä tummanruskeaa noensekaista hiekkaa, jossa oli seassa kiviä (yksikkö 391). Yksikön tarkempi luonne ja funktio jäivät tämän vuoden tutkimuksissa vielä epäselviksi.

Ruudussa 103/499 ryhdyttiin kaivamaan pois yksiköitä 366 ja 367. Syvemmälle kaivettaessa kuitenkin yksikkö 366 (noensekainen hiekka/siltti) muuttui vähitellen keltaisenruskeaksi hiekaksi, joka alkoi laajeta länteen päin yksikön 320A alle, joten alueen kaivaminen keskeytettiin ja yksikkö numeroitiin uudelleen yksiköksi 384. Myöskään yksikkö 367 ei tullut aivan pohjaan kaivetuksi. Kuopanteen kohdalta maata poistettiin noin 10 cm.

Resenteistä kuopista yksikköä 357 kaivettiin kuopalle noin 10-15 cm. Yksikkö 359 alkoi yhä selvemmin muistuttaa resenttiä ojaa.

Kartat 25 ja 33

Yksikkö 359 (ojanpohja) erotti selvästi kartat 24 ja 37 sekä kartat 25 ja 39 omiksi kokonaisuuksikseen. Ruutujen 106-110/499-501 alueella hallitsevin oli yksikkö 364. Se erottui ympäristöstään kivien ja hiekan sekaisena kuohkeana savikerroksena, jossa oli hieman tiilenpaloja. Alueen kivet olivat pääasiassa teräväsärmäisiä ja vaikuttivat osin tahallisesti lohkotuilta. Kivet eivät kuitenkaan muodostaneet mitään selvää rakennetta.

Selkeästi resentiksi peltokuopaksi tulkittiin yksikkö 363 ruuduissa 109-110/499, josta löytöinä tuli runsaasti tiiltä. Se oli noin 10-15 cm syvä ja kaivettiin pois omana kokonaisuutenaan.

Kun yksikköä 363 poistettiin, alkoi sen alta paljastua pääosin sekoittumaton esihistorialliseksi tulkittu maakerros, yksikkö 462. Se muistutti maalajiltaan jonkin verran yksikköä 364, ollen kuitenkin tiiviimpi sekä enemmän noen ja hiekan sekainen.

Kartta 39

Laajimmillaan yksikkö 462 peitti alleen ruutujen 107-110/495-501 välisen alueen, se pieneni kuitenkin hyvin nopeasti. Ruuduissa 107-108/497-500 sen alta tuli näkyviin hieman vaaleampi savikerros, jossa kuitenkin oli havaittavissa hieman nokea ja hiiltä varsinkin yksikön eteläosassa. Ruudussa 107/501 ollut vahva hiilen ja noen sekainen keskittymä erotettiin kokonaan omakseen yksiköksi 399. Yksikkö 396 ruuduissa 107-109/498-501 oli jo lähes puhdasta vaaleahkoa savea, joka muistutti yksikköä 320A. Sen kaakkoispuolella, ruuduissa 107-108/500-501 oli havaittavissa hyvin samankaltaista maata kuin yksikkö 462. Koska yksikkö 396 kuitenkin erotti noen ja hiekan sekaisen hiesun alueet toisistaan, annettiin niille eri yksikkönumerot. Ruuduissa 107-108/500-501 olleelle yksikölle annettiin numero 398.

Heikkoja puujäänteitä havaittiin yksikön 462 sisällä ruuduissa 110-111/496-497. Puut olivat lähes itä-länsi-suuntaisia, osa niistä oli paikoin hiiltynyt. Hiiltä ja nokea oli muutenkin havaittavissa paikoitellen laikkuina ko. yksikön sisällä, mitään selvää rakennetta ei kuitenkaan havaittu.

Yksiköt 364, 392, 393 sekä 451 vaikuttivat hyvin samankaltaisilta sekoittuneen maan kerroksilta. Ne olivat tummaa savensekaista kuohkeaa maata, jonka seassa oli hieman kiviä sekä tiilenpaloja. Lisäksi yksikössä 393 oli havaittavissa joitakin merkkejä puujäänteistä. Ilmeisesti kaikissa tapauksissa kyseessä oli rippeet yksiköstä 364, joka näkyi kartassa 25.

Maatuneiden pystypaalujen jäänteitä havaittiin ruudussa 113/496 7 kappaletta. Ne olivat pahoin maatuneita ja erottuivat ympäröivästä maasta lähinnä tummempina läikkinä, joiden läpimitta oli 2-3 cm. Paalut eivät muodostaneet mitään selvää rakennetta, eikä niiden funktiosta vuoden 1995 tutkimuksissa päästy selvyyteen. Ruudussa 112,50/500 näkyi vuoden 1994 tutkimusten koekuoppa 66 (yksikkö 394).

 

3.4. Itäreuna (97-109/513-515), kartat 40-63, 80

A. Keränen, S. Raninen, M. Suhonen, H. Viljanen

Kaivausalueen itäreunan kaivauksessa ja kaivaushavaintojen tulkinnassa oli vaikeuksia. Itse alue oli hankalan muotoinen, pitkä, kapea kaistale. Sen stratigrafia ja yhteys muuhun kaivausalueeseen rikkoutui vuonna 1994, kun ruudut 103-109/508-512 kaivettiin pohjasaveen. Useimmat yksiköt jatkuivat itäprofiiliin, eikä niitä saatu tutkittua kokonaisuudessaan.

Kartta 40

Itäkaistaleelta poistetun peltokerroksen alta paljastui useita yksiköitä, jotka on esitetty kartassa 40. Nämä yksiköt olivat vielä osin peltokerroksen sekaisia ja niiden koostumus oli osin epähomogeeninen. Siksi niiden rajojen tarkka määritteleminen oli vaikeaa ja useat yksiköt alkoivatkin hahmottua tarkemmin vasta alaspäin kaivettaessa.

Osa välittömästi peltokerroksen alta paljastuneista yksiköistä muodosti melko yhtenäisen, lähes koko alueen kattavan savisen/savensekaisen kerroksen, jollainen havaittiin samassa tasossa myös muualla kaivausalueella. Itäkaistaleella tähän savialueeseen kuuluivat yksiköt 2, 3, 9, 13 ja 14 alueen pohjoisosassa sekä yksiköt 19, 20, 25, 26, 29 ja 37 alueen eteläosassa. Savikerros oli melko niukkalöytöinen. Se sisälsi savitiivistettä, muutamia paloja keramiikkaa sekä hieman palamatonta luuta. Savi 31 (107-108/514) ei näyttänyt kuuluvan tähän savikerrokseen ja se sisälsi selvästi resenttejä löytöjä.

Yksiköt 5 ja 39 (107-109/512-514) olivat selvästi vielä peltokerroksen sekaista maata, joka hävisi nopeasti alaspäin kaivettaessa, samoin itäkaistaleen länsilaidassa kiemurteleva hyvin epähomogeeninen yksikkö 10 (99-108/512-513), joka osoittautui alapuolelta paljastuneiden yksiköiden peltokerroksen sekaiseksi yläpinnaksi. Tumma, multamainen maa (yksiköt 12 ja 16, 100-105/514-515) osoittautui myös ohueksi sekoittuneen maan kerrokseksi alempien yksiköiden päällä.

Ruuduissa 97-99/514-515 peltokerros jatkui huomattavasti syvemmälle kuin muu alue ja muodosti runsaslöytöisen resentin kuopan (30), jossa oli runsaasti suuria kiviä (kartta 41). Ruuduissa 98-99/514-515 yksikön sen alta paljastui hiekkakerros (yksikkö 54), joka sekin liittyi resenttiin kuoppaan (kartta 42). Hiekkaa poistettaessa sen alta paljastui tummaa kulttuurimaata (yksikkö 57) hiekkakerroksen rajoittuessa enää pääasiassa kiveyksen väleihin (kartta 43). Ruuduissa 97/513-516 yksikkö 30 jatkui kuitenkin syvemmälle, aina vuoden 1994 tasoon 3 asti, johon yksikön 30 kaivaminen lopetettiin lukuun ottamatta syvemmälle tehtyä koepistoa ruudussa 97/514.

 

3.4.1. Itäreunan eteläosa, ruudut 97-105/513-515

Kartat 41, 42 ja 43

Kartan 41 esittämästä tilanteesta edettiin poistamalla vielä peltokerroksen sekaiset yksiköt (10, 16, 23, 26).

Yksiköiden 10, 23 ja 14 (100-102/512-513, kartta 43) alta hahmottuivat selkeärajaisina yksiköt 22 (vaalea, nokinen hieno hiekka) ja 56 (ruskea, hiekansekainen maatunut maa) sekä erittäin kova savi 58. Aiemmin vaiketulkintainen yksikkö 23 muuttui hiilen ja karkean hiekan sekaiseksi juovaksi (28). Yksikkö 63 (99/513) oli samanlaista maata. Yksiköt 28 ja 63 yhdistyivätkin myöhemmin, kun yksikkö 57 kaivettiin pois (kartta 44).

Ruuduissa 98-101/513-514 savien 25, 26 ja 37 alta paljastui tummanruskeaa, tiivistä, maatuneen tuntuista maata, jonka joukossa oli nokea, puuhippuja ja palanutta savea (yksikkö 57, kartat 42 ja 43). Yksikkö 57 oli pohjoispäästään osin hiekansekainen ja eteläpäässä se jatkui vahvasti noen- ja hiilensekaisena sekoittuneen yksikön 54 alle. Ruuduissa 98/512-513 yksikön 57 alta paljastui tumman maan sekainen sitkeä savi 60, joka jatkui kaivausalueen länsipuolelle vuoden 1994 kaivausalueelle tasoon 3 (kartta 43).

Ruutujen 103-105/513-515 alueelta poistettiin vielä peltokerroksen sekaiset yksiköt (10, 12, 16 ja 23), jolloin hyvin epähomogeenisesti värjäytynyt savi 14 laajeni lähes koko alueelle (kartta 41). Yksikön 17 alapuolella savi 14 oli hankalasti tulkittavissa. Myöhemmin kävikin ilmi, että ruudussa 103/513,50-514,50 sijaitsi vanha koekuoppa, joka rikkoi stratigrafian.

Yksikön 16 alta tullut kiinteä, tiukka savi 19 laajeni etelään (99-101/514-515, kartta 43). Yksiköt 18 ja 21 yhdistyivät yksikön 16 alla muodostaen epämääräisesti hahmottuvan nokisen juovan saven 19 päälle ja osin sen sekaan (kartat 41 ja 43). Kartassa 43 näkyvät yksiköt 69A ja 72 olivat jäänteitä yksiköstä 16.

Kartta 44 esittää lähes samaa tilannetta kuin kartta 43. Yksikkö 56 on kaivettu kokonaan esiin yksikön 10 alta (100-102/513) ja yksikkö 28 on laajentunut ruudussa 99/513 yksikön 57 alle.

Karttojen 43 ja 44 esittämässä tilanteessa oli kiinnostavaa se, että yksiköistä 28 ja 82 muodostui alueelle lähes pohjois-etelä-suuntainen raita. Samanlaista suuntaa näyttivät noudattavan myös yksiköt 22, 56, 57 ja 58. Näistä 56 ja 57 olivat maatuneen tuntuista, kuitenkin hyvin tiivistä maata. Aiemmissa kartoissa laajempana näkynyt nokinen raita (yksikkö 21) muodosti em. yksiköiden suuntaan nähden 90 asteen kulman.

Kartat 45-50

Yksiköiden 28, 56, 57, 58 ja 82 muodostaman tiiviin ja kuivana kovan maakerroksen alta tuli esiin pehmeämpi tumma kulttuurimaa (yksiköt 89, 91, kartta 46), joka oli näkyvissä jo kartan 44 tasossa yksikkönä 83. Ruutujen 98-99/513 alueella tässä tummassa maakerroksessa oli runsaasti palanutta savea. Seuraavassa kerroksessa maa-aines jatkui edelleen varsin samanlaisena (yksikkö 97, kartta 48), mutta löytöjä oli niukemmin.

Ruuduissa 99-102/514-515 olleen laajan savialueen (19) alta tuli kova savi 95, jossa yksikkö 21 näkyi vielä hiilisenä värjäymänä. Savet 19 ja 95 sisälsivät runsaasti savitiivistettä. Myös savi 95 liittyi peltokerroksen alta paljastuneeseen laajaan savikerrokseen. Sen alta alkoi tulla esiin maatunutta puuta (64).

Savialue 14 poistettiin. Sen alta ruuduissa 102/513-514 (kartta 44) tuli nokista hiekkaa (22), hienojakoista, hyvin nokista, multamaista maata (52) sekä kovaa savea (58). Ruuduissa 103-104/513-515 jo aikaisemmin pieninä läiskinä näkyneet yksiköt 11, 15, 49 ja 50 (kartta 41) yhdistyivät savikerroksen 14 alapuolella yhtenäiseksi tumman kulttuurimaan kerrokseksi 103 (kartta 51).

Ruuduissa 103/513-514 saven 14 poistossa oli ongelmia ja yksiköiden 85 ja 88 stratigrafia rikkoutui osittain. Ongelmia aiheuttivat kerrosten viettäminen pohjoiseen päin sekä saviset yksiköt, joita oli kuivana vaikea erottaa toisistaan. Lisäksi ruudun 103/513,50-514,50 koekuoppa rikkoi yksiköiden 14B, 70, 81, 84 ja 88 stratigrafian. Stratigrafiset ongelmakohdat on kartoissa 45-47 merkitty pisteviivalla.

Kartan 44 yksiköistä kaivettiin pois 52, 58 ja 72 (101-102/513-515) niiden alta tuli kovaa savea (85), kirjavaa, pehmeää savensekaista likamaata (84) sekä mustaa noen ja hiekan sekaista kuohkeaa maata (70), johon hiekkainen yksikkö 48 liittyi. Yksikkö 70 laajeni itäprofiiliin ja 84:n alle. Yksikön 84 alta tuli tiiviimpi, tumman savipitoisen likamaan kerros (88), joka jatkui saven 95 alle (kartat 45, 47 ja 49). Savi 85 näytti jatkuvan 88:n alle, vaikka kaivettaessa eroa maanlaadussa oli vaikea havaita.

Kartassa 50 esitetty alue (99-103/513-515) näytti stratigrafisesti kerrostuneelta siten, että itäreunan tumma multayksikkö 70 oli päällimmäisenä. Sen alle jatkui savialue 95. Tämän saven alle menivät yksiköt 88 ja 69. Länsireunassa vallitseva yksikkö oli 97 (tumma kulttuurimaa), joka jatkui vaalean, kovan saven 85 alle, joka puolestaan jatkui tumman tiiviin yksikön 88 alle. Kiinnostavaa on se, että savien (95, 96, 85) ja tumman kulttuurimaan 97 raja pysytteli samalla kohdin kuin jo aiemmin havaittu raita (28) - raja kulki pohjoisluode-eteläkaakko-suuntaisena lähellä linjaa y = 514.

Eteläinen puulinja, ruudut 100/514-515

Yksikön 95 poistamisen jälkeen yksikkö 64 kaivettiin kunnolla esille. Osoittautui, että kyseessä oli useista erillisistä, osittain pinnalta hiiltyneistä ja keskimäärin noin 3 cm paksuisista puujäänteistä koostuva linja (alayksiköt 64: 1-7). Puulinja kulki kartassa 51 kuvatulla tavalla lähes itä-länsi-suunnassa linjan x = 100 kohdalla. Idässä puulinja näytti jatkuvan kaivetun alueen ulkopuolelle. Puulinjan yhteydestä tavattiin laikkuna pulverimaista vaaleaa silttiä, sekä runsaasti palanutta savea. Puujäänteet lepäsivät osittain erittäin nokisen hiekansekaisen maakerroksen päällä (yksiköt 103 ja 141). Puista piirrettiin yksityiskohtakartta 58. Radiohiilinäyte 3 (Su-2710, liite 4) on otettu puujäänteestä 64: 5.

Kentällä tehdyn tulkinnan mukaisesti kyseessä olisi seinälinja, joka kiinnostavasti muodosti 90 asteen kulman ruuduissa 100-103/513-514 havaitun linjan kanssa kanssa. Tunnistettavaa paalunjälkeä tai muita selviä merkkejä seinien liitoksesta ei havaittu. Pieni puujäännös 64: 7 jatkui kulmittain puujäännöksen 64: 6 alle, koko viimeksimainitun yksikön leveydeltä, mutta tämä ei riittäne todisteeksi hirsisalvoksesta (kartta 58).

Yksiköiden muodostama raja ruuduissa 100-103/513-514

Ruuduissa 100-103/513-514 kulkenut pohjoisluode-eteläkaakko-suuntainen linja oli jo aiemmin hahmoteltu palaneen saven suuren määrän, vähäisten puujäännösten (57) ja vaaleiden silttilaikkujen (yksiköt 87 ja 101) perusteella. Yksikköjä 96 ja 97 poistettaessa löydettiin edelleen runsaasti palanutta savea, mutta ei jälkiä puujäänteistä. Kartassa 51 näkyvällä tavalla vaalea savi (yksikkö 100) näytti ruutujen 100-102/513-514 alueella rajautuvan aiemmin havaittuun linjaan. Linjan länsipuolella maa oli hyvin tummaa ja kuohkeaa (yksikkö 103).

Ruudut 100-103/514-515, rajan itäpuolinen alue

Puulinjan (64) pohjoispuolella, saven 95 alta ruuduissa 100/514-515 tuli ohut, tumma ja jokseenkin löydötön savikerros (yksiköt 106, 109, 148 ja 149, kartoissa 51, 54 ja 55). Yksikön 149:n alta löytyi ruskeaa hiekkaa (yksikkö 600), joka kuului yhteen yksiköiden 128, 136 ja 140 kanssa (kartta 56).

Ruuduissa 100-101/514 saven 95 alta tuli ohut nokinen kerros (yksikkö 107, kartta 51). Sen poistamisen jälkeen esiin tulivat yksiköt 132 ja 146, jotka ovat ohuehkoja nokisen saven kerrostumia, sekä yksiköt 128, 136, 140 ja 600 (kartat 54 ja 56). Viimeksimainitut olivat pienten nokitäplien pilkuttamaa ruskeaa hiekkaa, jonka jakaminen erillisiksi yksiköiksi ei ole tosiasiassa tarpeen (alun perin jako tehtiin vähäisten värierojen ja ruskean hiekkakerroksen laajuuden vuoksi). Tämä yksikkökompleksi oli stratigrafisesti savien 132 ja 146 sekä nokiraidan 138 alla.

Yksikkö 100 oli vaalea, enimmillään 8 cm paksu saven ja tiiviin hienon hiekan »patja» (mahdollisesti uudelleen numeroitu yksikkö 85). Ruuduissa 100-101/514-515 yksikkö 100 jäi hiekkakerroksen 128-136-140 alle. Viimeksimainittuun kerrokseen kuului myös yksikkö 600, joka kuitenkin tuntui olevan yksikön 100 sekä ylä- että alapuolella (kartta 56). Yksikkö 132 (vahvasti nokinen hiekka) oli valtaosaltaan yksikön 100 päällä mutta taipui kuoppana sen lävitse ruudussa 101/514 (kartta 57).

Yksikköä 600 ei poistettu, mutta sen alta havaittiin hiiltynestä puusta koostuva ohut kerros (yksikkö 606), joka jatkui puujäännöksen 64:5 alle. Puujäännöksen 64:5 alapuolella oli myös yksikkö 603 eli löyhä, karkeudeltaan vaihteleva ruskeanharmaa hiekka, joka sisälsi poikkeuksellisen paljon palamatonta luuta. Maa-ainekseltaan se muistutti yksikköä 604 (kartta 51), joka näytti jatkuvan yksikköön 54 liittyvän kiveyksen alle (kartta 58).

Yksiköt 103, 104 ja 105

Erittäin laaja yksikkö 103 sekä siihen läheisesti liittyneet yksiköt 104 ja 105 reunustivat lännessä ja pohjoisessa savea 100 (kartta sr1). Kyseessä oli erittäin tumma, kuohkea ja »tahmea» kulttuurimaa (mahdollisesti samaa kerrosta kuin aiemmat 89, 91 ja 97). Stratigrafisesti yksikkö meni vaalean saven (100) alle. Etelässä se näytti työntyvän myös puulinjan 64 alapuolelle ja leikkautui resenttiin kuoppaan (30) 54. Lännessä yksikkö 103 jatkui vuonna 1994 kaivetulle alueelle (kartta 51).

Pohjoisessa vanha koekuoppa hahmottui ensimmäisen kerran selvästi (erotettu yksikköinä 112 ja 113). Se katkaisi stratigrafian yksikön 103 ja alueen 101-102/514-515 yksiköiden välillä.

Kaivausalueen itälaita, ruudut 101-103/515-516

Ruuduissa 101-102/515-516 sijainnut tumma multainen yksikkö 70, (kartta 50) sisälsi erittäin suuren määrän palanutta savea. Sitä kaivettaessa profiilia levennettiin itään päin. Nokiset multamaiset yksiköt 117, 118 ja 120 muistuttivat yksikköä 70 ja saattoivat kuulua siihen.

Kartassa 50 kaivausalueen itäreunassa näkynyt tumma, multamainen maa 69B laajeni saven 95 alle. Yksiköiden 69B ja 120 poistamisen jälkeen paljastuivat yksiköt 133 (tiivis, hieno hiekka) ja 138 (nokiraita), joiden alle hiekkakerros 128-136-140-600 työntyi (kartat 53 ja 54). Ruuduissa 100-101/515 ruskeanharmaasta, tiiviistä hienosta hiekasta koostuvat yksiköt 111 ja 115 peittävät nekin kompleksia 128-136-140-600 (kartat 51 ja 53).

Koillisnurkan kuoppamainen yksikkökompleksi, ruudut 103-104/515

Ruuduissa 103-104/515 paljastui yksiköiden 116 ja 119 alta yksiköt 122 (tumma, multava nokimaa) ja 127 (noki) (kartta 56). Näillä ei ollut minkäänlaista stratigrafista suhdetta yksiköihin 103 ja 128, joten ne ilmeisesti muodostivat maa-ainekseltaan sekalaisen kuopan. Ruudussa 104/514 maasta työntyy kartassa 51 esitetyllä tavalla esiin lohkeillut, noin puoli metriä pitkä ja 5 cm leveä kivinen »laatta», joka on asetettu maahan kyljelleen ikään kuin rajaksi yksikköä 103 vastaan. Otaksuttu kuoppa jatkui profiiliin. Aivan ruudun 104/515 nurkasta paljastui paalunsijaa muistuttava kivimukuloista tehty puolipyöreä kehä, jonka halkaisija oli noin 35-40 cm (kartta 56). Profiilia laajennettiin hieman tutkittaessa »paalunsijaa», jonka pohjan muodosti yksikkö 608.

 

3.4.2. Itäreunan pohjoisosa, ruudut 105-110/513-514

Kartta 41

Itäkaistaleen pohjoisosassa poistettiin peltokerroksen sekaisia sekä savikerrokseen liittyneitä yksiköitä. Ruuduista 108-110/512-514 (kartta 41) poistettiin peltokerroksen sekainen, multamainen maa (yksikkö 5) sekä vaaleaa savea (yksiköt 3, 9), jonka alapintaa on näkyvissä vielä kartassa 41 (yksiköt 3, 9, 32 ja 44). Näiden yksiköiden alta rajautui erittäin selvänä tumma, »rasvainen», runsaan hiilen värjäämä maa (yksikkö 6), josta löytyi runsaasti savitiivistettä, savikiekon katkelma sekä keramiikkaa. Myös yksikkö 33 sisälsi runsaasti palanutta savea. Yksikön 6 itäpuolelta paljastui kolme selvästi rajautuvaa maaläikkää: hienon hiekan- ja hiilensekaiset yksiköt 42 ja 43 sekä tiivis vaaleanruskea, hienojakoinen maa (yksikkö 41), joista tuli kuitenkin vain vähän löytöjä. Ruutujen 109-110/512-514 kaivamista ja dokumentointia jatkettiin tämän jälkeen ns. koillisalueen yhteydessä (ks. luku 3.5).

Ruuduissa 105-107/513-514 (kartta 41) savi 9 jatkui yksiköiden 5, 10 ja 14 alapuolelle. Myös resenttiä savea 31 poistettiin, jolloin alta paljastui hyvin tummaa »rasvaista» maata (yksikkö 11). Ruuduissa 105-106/514 alaspäin kaivettaessa poistettiin epähuomiossa useita ohuita päällekkäisiä yksiköitä, jolloin ruutujen väliselle rajalle syntyi n. 10 cm korkea porras. Leikkauksen perusteella ruudun rikkoutunut stratigrafia voitiin rekonstruoida osittain uudelleen. Saven 14 alta tulleen tumman kulttuurimaan (176) alla profiilissa on ohut kerros mustan-, vaalean- ja punertavanlaikukasta hiekkaa (yksikkö 36), jonka alla on hyvin ohut kerros ruskeaa »maatuneen tuntuista» maata (yksiköt 35, 46). Yksikön 34 (ruutu 106/514) harmaa, hienojakoinen, noen täplittämä maa rajautuu hyvin selkeästi ympäröivään saveen 9.

Kartta 52, ruudut 105-108/512-514

Kaivausalueen tutkimista jatkettiin aluksi kaivamalla koko alueen laajuudella. Kartan 41 yksiköistä osa hävisi (10, 14), osa laajeni (6) ja uusia yksiköitä (176-181, 196) tuli näkyviin. Itäreunan pohjoispää oli huomattavasti alempana kuin eteläpää. Alueen kaltevuus ja osittain rikkoutunut stratigrafia aiheuttivat ongelmia pohjoisalueen havaintojen yhdistämisessä eteläpään havaintoihin.

Yksikön 14 alta tuli esiin tummanruskeaa tahmeantuntuista maata (176) sekä hiilipitoista, tummaa, mullan- ja hiekansekaista lika- ja nokimaata (177), eteläreunassa yksiköt 122 ja 103 laajenivat saven 14 alle (kartta 51). Vaaleanruskea mullan- ja savensekainen, runsaasti hiiltä sisältänyt yksikkö 6 laajeni. Voimakkainta yksikön hiilipitoisuus oli kohdissa 108,90-109,00/513 ja 107,60-108,00/513-514,20.

Hiilipitoiset, tummat, mullan- ja hiekansekaiset lika- ja nokimaa-alueet (177, 178) poikkesivat selvästi näitä yksiköitä ympäröivästä osin savensekaisesta ruskeasta maasta (55). Maan koostumus ja yksiköiden tasainen pyöristyvä muoto antoivat vaikutelman kuopista. Kartassa 80 (vrt. kartta 52, ruutu 105/513) näkyy ko. yksiköiden poikkileikkaus, mikä vahvistaa vaikutelmaa.

Ruudussa 105/514 hyvin tumman hiekansekaisen nokimaan (yksiköt 122 ja 196) länsireunaa reunusti kaartuva kivirivi (kartat 51 ja 52). Kartoissa 59 ja 60 on esitetty tuon rakenteen pohjoispää hieman alemmaksi kaivettuna. Tuhkaa, karkeaa hiekkaa ja multaa sisältäneen löyhän maan (182) ja tiiviin, savisen, noensekaisen ruskean maan (183) länsipuolella olleet kivet tulivat paremmin esiin.

Kartat 60 ja 61

Nokisessa, tahmeassa, tummanruskeassa maassa (198) oli kaksi pyöreää hiilikeskittymää, joista pohjoisemman alueella oli joka puolella hiilenpaloja, etelänpuoleisessa hiiltä oli vain itäreunalla. Nokisessa yksikössä ei muualla ollut hiiltä. Tummanruskean, tahmean tuntuisen maan (176) alta paljastui harmaata savea (199), jossa oli hiilikeskittymä (ruudut 105/513-514, kartta 60).

Ruuduissa 107-108/514 tumman multaisen tahmeahkon savensekaisen maan (179) alta paljastui tasaisen kovaa maata, jossa oli pieniä savipaakkuja ja multaa sekä resenttejä löytöjä (yksikkö 184, kartta 61).

Kartta 62

Alueella 105-107/514 oli savensekaista ruskeaa maata (55), hyvin nokista tummaa hiekansekaista maata (196), sekä tiivistä savista noensekaista ruskeaa maata (183). Kivirivi tuli entistä paremmin näkyviin. Selkeärajaiset lika- ja nokimaaläikät (177,178) supistuivat, mutta pysyivät koostumukseltaan ennallaan. Voimakkaan hiilipitoinen itä-etelä-suuntainen tumman maan raita (650) tuli esiin yksikön 6 eteläreunassa (x = 108). Yksikön 176 alta tuli vaalean harmaata savea, jossa oli pieni hiililaikku (199).

Kartat 63 ja 80

Yksiköiden 196 ja 183 alta paljastui tumman ruskeaa tuhkansekaista maata 652. Muut yksiköt muuttivat lähinnä vain muotoaan. Kun kaivausalueen itäreuna oikaistiin, piirrettiin profiilikartat sekä kaivausalueen itäprofiilista että itäkaistaleen ja vanhan kaivausalueen välisestä profiilista (kartta 80).

 

3.5. Koillisalue (109-119/509-514), kartat 64-71

T. Rostedt, M. Suhonen

kartat 64 ja 65

Kaivausalueen koilliskulmasta peltokerros oli poistettu kaivinkoneella, minkä jälkeen alue oli siivottu lastoilla. Peltokerroksen poiston jälkeen alue oli kaivamatta melko pitkään ja savinen pintakerros oli kuivunut kovaksi.

Työt aloitettiin alueella kastelemalla ja pintavaaitsemalla se 2 × 2 m:n ruuduissa. Varsinaista karttaa alueesta ei piirretty. Kartta 64 on kaavamainen esitys alueen erilaisista savista. Samassa kartassa on esitetty peltokerroksen poiston jälkeiset pintavaaitusluvut.

Savia alettiin poistaa eteläreunasta alkaen. Savien 61 ja 62 todettiin olevan samaa, vielä peltokerroksen sekaista savea (62). Sen alta paljastui tumma, »muinaisjäännösmäinen» pinta (79A), joka tosin oli jo pilkottanut siellä täällä kaivinkoneen jäljiltä.

Koillisalueen eteläreunassa yksiköiden 79A ja 62 välistä (osittain 62:n alta) paljastui pehmeä, likainen savi 73 (kartta 65). Pohjoislaidaltaan se ilmeisesti oli osittain rikkoutunut savea 62 poistettaessa. Savet 74, 75, 77 ja 78 olivat samaa, erittäin sitkeää, peltokerroksen sekaista savea. Niiden alta paljastui tummaa maata (79A), jota ei kuitenkaan vielä kaivettu.

Alueen länsilaidalla savi 76 oli jo kaivinkoneen jäljiltä jäänyt muuta aluetta korkeammalle. Näkyvissä oli muutamia kiviä, jotka ilmeisesti liittyivät saven länsipuolella olleeseen historialliseen rakenteeseen. Koko laita-alue oli sekava ja sen stratigrafia oli rikkoutunut kaivinkoneella kaivettaessa.

Kartta 66

Peltokerroksen alta tulleiden savien poistamisen jälkeen koillisalue sai olla useamman viikon ajan rauhassa, minkä vuoksi se oli siivottiin ja piirrettiin ennen varsinaisen kaivamisen aloittamista.

Alueella oli havaittavissa kolme laajempaa yksikköä. Yksikkö 76 oli resenttejä löytöjä sisältänyt savi ruuduissa 109-115/509. Se näytti historialliseen kivirakenteeseen liittyvältä saveukselta. Yksikön itäraja oli paikoitellen hieman epäselvä, mutta oli pääosin kuitenkin havaittavissa.

Yksikkö 79A oli tummaa noensekaista maata ruuduissa 109-113/509-514. Yksikön pohjoisraja oli selvästi erotettavissa alueen pohjoisosassa olleesta noensekaisesta vaaleahkosta savesta (151A). Eteläosassaan yksikkö rajautui pääosin vuoden 1994 kaivausalueeseen. Yksikön löytöinä oli mm. keramiikkaa ja palanutta savea. Ilmeisesti kyseessä oli sekoittumaton esihistorialliseen aikaan ajoittuva maakerros.

Yksikön 79A eteläpuolella, alueen kaakkoisosassa, oli joitakin pienempiä yksiköitä jotka on kuvattu tarkemmin kaivauksen itäosaa kuvaavissa kartoissa. Yksikkö 38 oli vaaleahkoa, kuohkean tuhkamaista maata. Yksikkö 33 oli hiilen, noen ja savitiivisteiden sekainen tumma maa, joka selkeästi erottui ympäristöstään. Yksikkö 6 oli tummempi ja nokisempi kuin yksikkö 79A ja muistutti sitä muuten sekä maalajinsa että löytöaineistonsa puolesta. Yksiköt 42 ja 43 olivat vaaleahkoa hiekansekaista silttiä.

Kartta 67

Edelliseen karttaan nähden alueen eteläosissa kaivettiin 2-7 cm, pohjoisosassa 1-2 cm.

Yksikkö 76 (resentti savi) pienentyi lähestyen historialliseen aikaan ajoittuvaa kivirakennetta. Koillisalueen pohjoisosassa havaittiin resentti kuoppa (yksikkö 162) ruuduista 114-115/511-512, siitä löytyi mm. tiilenpaloja. Maa oli tummaa ja osin nokista.

Yksikkö 79B (yksikkö 79 on stratigrafisista syistä jälkitöiden yhteydessä jaettu yksiköihin 79A ja 79B) laajeni jonkin verran pohjoiseen, tosin hieman vaaleampana kuin alueen eteläosassa. Yksiköstä erotettiin pienempiä yksiköitä lähinnä nokisuuden perusteella. Yksikkö 154 oli hyvin samankaltainen kuin yksikkö 79B, sen pohjoisosassa (ruudussa 112/513) oli enemmän nokea ja hiiltä kuin yksikön eteläosassa. Yksikön eteläosassa maa oli hyvin samankaltaista kuin yksikössä 6, niiden välissä oli joitakin pienempiä yksiköitä. Yksikkö 153 kellertävän hiekan sekaista maata, yksikkö 155 kivensekaista ruskeaa maata sekä yksikkö 158 vaaleahkoa savea.

Yksikkö 157 oli selvästi nokisempi kuin 79B, ja siinä oli paikoitellen näkyvissä myös hiilenpaloja. Yksikön suurin laajuus oli ruuduissa 110-111/511-512 sekä kapea »kieleke» ruuduissa 111/509-510.

Tärkeimpänä muutoksena edelliseen tasoon nähden havaittiin jälkiä pohjois-etelä-suuntaisesta maatuneesta puujäänteestä (yksikkö 160), joka näkyi katkelmallisena kohdassa 109,80-111,20/513,30. Yleisesti ottaen hiiltä ja nokea näkyi huomattavasti edellistä kartoitettua tasoa runsaammin.

Syvemmälle kaivettaessa havaittiin ruuduissa 111/510-511 vaaleaa sitkeän oloista savea (185), joka paljastui yksiköitten 79B ja 154 alta (kts. kartta 68). Savikerroksen paksuus oli 1-5 cm, ja sen alta paljastui nokea, hiiltä ja maatunutta puuta sisältävä yksikkö 188.

Kartta 69

Edelliseen karttaan nähden alueen eteläosassa kaivettiin 3-9 cm, keski- ja pohjoisosissa 1-5 cm. Yksikkö 79B oli edelleen koko alueen laajin ja yhtenäisin maa-alue, sen sisällä omiksi yksiköikseen erotettiin suurimmat hiili- ja nokiläiskät. Ne näkyivät edellistä tasoa selkeämmin keskittyminä.

Yksikkö 157 oli pienentynyt ruutuun 110/512 ulottuvaksi hiili- ja nokialueeksi, jossa oli havaittavissa myös itä-länsi- sekä lounais-koillis-suuntaisia maatuneita puujäänteitä. Myös yksikössä 188 oli runsaasti hiiltä ja nokea sekä rippeitä puujäänteistä ruudussa 111/510-511. Yksikössä 189 oli hiilen ja noen lisäksi luode-kaakko-suuntaisina maatuneita puujäänteitä ruudussa 111/509. Yksikkö 167 ruuduissa 110-111/514 oli hiilen ja noen sekaista ruskeaa hiekkaa jossa oli havaittavissa myös heikkoja pohjois-etelä-suuntaisia maatuneita puujäänteitä. Yksikkö 160 (maatunutta puuta) näkyy kartassa 69 laajimmillaan ruuduissa 110,50-111,80/513,30.

Resenttejä kuoppia ja kuopanteita oli edelleen näkyvissä kaivausalueella. Yksikkö 76 oli jäljellä entisestään pienentyneenä, samoin yksikkö 162. Uusina kuoppina karttaan 69 merkittiin yksiköt 164 ja 193. Yksikkö 164 oli oikeastaan jatke yksikköön 153, tiilenpalojen lisäksi pienessä kuopassa oli jäljellä pahoin maatuneena pystypaalun jäänteitä ruudussa 111/513.

Ruudut 115-118/510-513 kartoitettiin ensimmäisen kerran peltokerroksen poiston jälkeen karttaan 69 (alue kärsi kuivuudesta). Yksikkö 193 ruuduissa 116/510-511 oli näkyvissä jo peltokerroksen kuorinnan jälkeen. Se oli resentti kuoppa mullansekaista hiekkaa, josta löytyi tiilenpaloja ja vähän laastia. Karttaan 69 on merkitty myös lähes pohjois-etelä-suuntaiset urat (114-116/512-513). Ne lienevät pellon kynnön aiheuttamia aurausjälkiä.

Syvemmälle kaivettaessa alkoi ruuduissa 110/511-512 näkyä itä-länsi-suuntaisia maatuneita (460) sekä hiiltyneitä (459) puujäänteitä. Tilanne näkyy kartassa 70.

Kartta 71

Edelliseen karttaan nähden kaivettiin vain alueen eteläosaa, linjaan x = 114 asti. Alueen eteläosassa kaivettiin 2-7 cm, yleisimmin 2-3 cm.

Hiilialueet (yksiköt 157, 188 ja 189) voimistuivat ja laajenivat hieman, varsinkin yksikkö 157, jonka sisällä havaittu itä-länsi-suuntainen maatunut puujäänne (460) laajeni ruutuihin 110,60/510,60-513,60. Myös yksikössä 459 olevat hiiltyneet puujäänteet selvenivät ja laajenivat jonkin verran. Yksikössä 189 paljastui pohjoisluode-eteläkaakko-suuntaisena maatuneita puujäänteitä hiilen ja noen seassa.

Yksikön 79B eteläosassa alkoi muotoutua kiveystä vaaleahkon saven sekaan ruutuihin 109/511-512, sille annettiin yksikkönumero 196. Kivien läpimitta oli 10-15 cm ja niiden joukosta löytyi yksi kuutiokivi. Vaaleampaa savensekaista maata havaittiin myös yksikön 460 pohjoispuolella (yksikkö 198) js vaikuttikin siltä, että yksikkö 79B alkaisi vähitellen loppua.

Resenteistä yksiköistä 76 pieneni edelleen kohti historiallisen ajan kiveystä. Yksikkö 164 kaivettiin osittain kuopalle jolloin maatunut pystypaalu erottui selvästi.

Tärkeimpänä muutoksena edelliseen karttaan nähden oli yksikkö 460 (maatunut puujäänne), joka yhdessä edellisessä tasokartassa näkyvän yksikön 160 kanssa näyttäisi muodostavan salvostekniikalla tehdyn rakennuksen nurkan. Puujäänteistä 160 (näyte 1: Su-2708) ja 460 (näyte 2: Su-2709) otetut näytteet ajoitettiin.

 

3.6. Historiallisen ajan rakenteet

T. Pietikäinen, T. Rostedt

Kartat 72-79

Peltokerroksen poiston jälkeen muutamilla alueilla (lähinnä kaivausalueen pohjois- ja länsireunoissa) paljastui rakenteita ja värjäymiä, jotka näyttivät löytöjensä puolesta kuuluvan historialliseen aikaan. Näitä rakenteita päätettiin kaivaa käytettävissä olevan ajan puitteissa, lähinnä »täytetyönä». Koululaistyövoimaa oli kuitenkin kesä- ja heinäkuussa käytettävissä niin runsaasti, että ylimääräistä työvoimaa oli käytännössä pakko sijoittaa kaivamaan näitä rakenteita.

Historiallisen ajan rakenteissa ei käytetty kenttätyövaiheessa yksikkönumerointia. Jälkityövaiheessa katsottiin kuitenkin aiheelliseksi lisätä numerot dokumentoinnin selkeyttämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Yksiköiden numerointi jälkikäteen ei ole mitenkään ongelmatonta. Erityisesti on huomattava, ettei löytöjä ole alunperin otettu yksiköittäin talteen. Jälkikäteen tehtävää yksikkönumerointia sääteleekin pitkälle se, millaisten kerrosten mukaan löydöt on kentällä taltioitu. Historiallisen ajan rakenteiden yksikkönumerot ovat välillä 700-744.

3.6.1. Vuonna 1994 kaivetun kivijalan jatkorakenne (109-115/502-508)

Vuonna 1994 esiin kaivettu kivijalka jatkui selvästi pohjoiseen. Kaivauksessa haluttiin selvittää tämän rakenteen koko laajuus ja rakenne. Koska alkuvaiheessa kiveykseen liittyneet maakerrokset vaikuttivat sekoittuneilta, kaivaus eteni melko rivakasti päätavoitteena saada kivirakenteet ja mahdollisesti sekoittumattomat kerrokset esiin.

Peltokerroksen poiston jälkeen alueella oli näkyvissä multamainen, tumma maakerros, jossa oli läiskinä hiekkaa (yksikkö 702A). Lisäksi näkyvissä oli laastia, tiilenpaloja ja kiviä. Tästä peltokerroksen jälkeisetä tasosta ei piirretty karttaa, vaan kaivausta jatkettiin suoraan alaspäin.

Multamaisen kerroksen alta paljastui keltaisenruskeaa hienoa hiekkaa (yksikkö 701). Tämä kerros oli laajimmillaan alueella 110-115/502-508. Hiekkakerros oli paikoitellen paksumpi, paikoitellen ohuempi. Sitä ryhdyttiin poistamaan, tarkoituksena saada kivirakenne esiin. Hiekkaa löytyi sekä kivien päältä että välistä. Selviä irtokiviä (hiekkakerros meni alle) poistettiin kaivauksen kuluessa. Hiekkainen kerros vaikutti paikalle tuodulta täyttömaalta. Löydöt kerroksesta olivat lasia, nauloja, liitupiipun katkelmia ja punasavikeramiikkaa. Kaikki kiveyksestä tulleet löydöt (paitsi tiiltä) pyrittiin ottamaan talteen, lähes kaikki myös luetteloitiin. Kiveyksestä ei löytynyt mitenkään huomattavia määriä tiiltä, palaset olivat melko pieniä (n. 10 cm × 10 cm). Tiili oli hyvin punaista ja karkeasekoitteista. Varsinaisia tiilestä tehtyjä rakenteita ei löydetty.

Reuna-alueillaan historiallinen rakenne oli hankala kaivettava. Pieniä kiviä oli vaikea kaivaa kivikovaksi kuivuneesta savesta esiin. (Hiekka keskittyi rakenteen keskelle, reunoilla kivet olivat savessa.)

Kun kivirakenne saatiin ensimmäisen kerran esiin, piirrettiin kartat 73 ja 74. Selvin rakenne oli pieni (2 m × 3 m), jykeväseinäinen huonetila (kivijalka) ruuduissa 109-111/503-507. Tämä rakenne oli suoraa jatkoa 1994 löydetylle kivijalalle. Kivijalan keskeltä tullut keltaisenruskea hiekkainen maa oli samanlaista kuin hiekka 701. Koska se tuli rajatusta tilasta, sille annettiin uusi numero (700).

Ruuduista 109-116/508 tuli esiin suurista kivistä rakennettu kivirivi. Kivet olivat saven päällä, eikä niitä ollut useammassa kerroksessa. Alueelta 113-115/502-505 löytyi pienehköjä kiviä epämääräisen suorakaiteen muodossa. Kivet olivat hyvin savisessa maassa ja oli epäselvää, oliko kyseessä rakenne.

Kartan 74 esittämästä tilanteesta edettiin kaivamalla kivijalan keskellä ollut hiekka (700) pois. Kun hiekka saatiin poistettua, löytyi kivijalan keskeltä maatuneita ja osin hiiltyneitä puujäänteitä (719) suunnassa etelälounas-pohjoiskoillinen. Ne eivät näyttäneet muodostavan mitään kovin selvää rakennetta. Tosin yksi puujäänne (717) oli kohtisuoraan muihin nähden, noin 5 cm niitä syvemmällä. Kivirakenteen reunoilla (sisäpuolella) havaittiin useita puisia pystypaaluja, jotka näyttivät kivirakenteen tueksi kiilatuilta. Kolme paaluista oli niin hyväkuntoista, että ne saatiin kaivettua ehjinä ylös (714-716). Puujäänteet on esitetty kartassa 75.

Kun puut poistettiin, niiden alta paljastui lähes puhdas savi (712). Puiden alta tulleet löydöt on luetteloitu tälle yksikkönumerolle. Löydöt ajoittuvat selvästi historialliseen aikaan (esim. raha vuodelta 1808). Savea kaivettiin pois huonetilan reunoilta muurien alareunojen paljastamiseksi. Tämän jälkeen niistä piirrettiin profiilikartat (kartta 79). Muurien rakenne on hyvin samanlainen kuin vuonna 1994 tutkitussa rakenteessa. Rakentamiseen käytetyt kivet ovat melko suuria ja epämääräisen muotoisia (kuitenkin lähellä suorakaidetta). Laastia kivien välistä ei löytynyt juuri ollenkaan, isompien kivien väliin oli kiilattu pieniä kolmiomaisia kiviä.

Alueelta 113-115/502-505 poistettiin hiekkaa 701 ja näkyviin alkoi tulla muutamia puujäänteitä. Suurimmat kivet ja puujäänteet on esitetty kartassa 76. Selvin puurakenne oli ruuduissa 114/504-505. Alueelta löytyi heikkoja jäänteitä useammasta länsilounais-itäkoillis-suuntaisesta puujäänteestä (709). Puiden paksuus oli noin 1-3 cm. Näistä noin 5 cm alempaa löytyi kaksi etelälounais-pohjoiskoillis-suuntaista hieman paksumpaa puuta (708 ja 710). Puujäänteet on selvyyden vuoksi esitetty erikseen kartassa 77. Puujäänteet näyttivät liittyvän melko epämääräiseen, suorakaiteen muotoiseen kivirakennelmaan, jonka kivet olivat suurelta osin hieman värjääntyneessä savessa. Kiveyksen keskeltä, puiden alta löytyi ohut kerros tummaa, mullan ja hiekan sekaista maata (741), josta tulleet löydöt ovat historialliseen aikaan kuuluvia (mm. lasitettua punasavikeramiikkaa).

Alueella 109-115/502-508 olleita kivirakenteita kaivettiin hieman värjäytyneeseen saveen asti (samanlaisella savella on useita eri numeroita: 320B, 703, 704, 712). Rakenteisiin kuuluviksi katsottuja kiviä ei poistettu.

3.6.2. Pohjoisreunan puujäänteet (116-119/490-501)

Kaivausalueen pohjoisreunassa havaittiin värjäymiä peltokerroksen poiston jälkeisessä pinnassa (kartta 3).

Ruuduissa 120-121/488-505 saatiin näkyville lähes itä-länsi-suuntainen raja puhtaan ja likaisen saven (742) välillä. Ruuduissa 120/498-503 rajaa seurasi melko suurista kivistä (halk. n. 50 cm) tehty kivirivi. Kiveys tuntui jatkuvan pidemmälle lännessä, mutta aluksi liiallisen kosteuden ja myöhemmin kovan kuivuuden vuoksi kiviä ei saatu kaivettua esiin. Kivirivi muistutti ruuduista 109-116/508 esiin tullutta kivistä rakennetta. Molemmat olivat painuneet saveen, eivätkä ne olleet varsinaisia muurimaisia rakenteita. Mahdollisesti kivet ovat muodostaneet jonkinlaisen tonttia kiertäneen aidan tai rajan.

Alueella 116-119/490-501 näkyi peltokerroksen jälkeen joitakin kiviä ja puujäänteitä. Maa oli tummaa ja multamaista, siinä oli lisäksi vähän hiekkaläiskiä ja tiilenpaloja. Alue oli kuivunut kesän aikana niin, että tumman multamaisen maan (702B) ja likaisen saven (320B, 742) rajaa oli vaikea erottaa.

Multamaisen kerroksen alta paljastui pääasiassa keltaisenruskeaa hienoa hiekkaa. Aluetta kaivettaessa ei yksikkönumeroita käytetty ja vasta jälkitöissä hiekkaiselle kerrokselle annettiin numero 723. Kerros ei kuitenkaan ollut homogeeninen, se oli paikoitellen hiekkaisempi, paikoitellen multaisempi. Kun kerrosta kaivettiin pois, sen alta alkoi paljastua rakenteita. Selvin niistä oli viiden pyöreän, hyväkuntoisen hirren muodostama taso ruuduissa 115-117/494-496 (yksikkönumero 739). Samansuuntaisia, heikompia puujäänteitä löytyi ruuduista 115-115/496 (yksikkönumero 739). Puut näyttivät muodostavan jonkinlaisen tason, jonka funktio ei kuitenkaan selvinnyt.

Mainittujen puujäänteiden lisäksi alueelta löydettiin joitakin irrallisempia puujäänteitä (724, 725, 726, 734, 735). Kun puujäänteet oli saatu esiin, alueesta piirrettiin kartta 72.

Hiekkakerroksesta 723 tulleet löydöt on luetteloitu 2 m × 2 m:n ruuduissa. Poikkeuksen muodostavat puutasojen 727 ja 739 (ruuduissa 115-118/494-49) päältä tulleet löydöt, joille annettiin yksikkönumero 723B. Kaikki alueelta 116-119/490-501 tulleet löydöt ovat historialliseen aikaan kuuluvia.

Maa hiekan 723 alla muuttui hyvin saviseksi, paikoitellen näkyviin tuli nokisempia läiskiä (730, 731) sekä tiilikeskittymiä (736, 737 ja 738). Puujäänteiden välissä maa näytti vielä melko hiekkaiselta (728).

Aluetta 116-119/490-501 kaivettiin syyskuun lopussa, jolloin ilma muuttui hyvin sateiseksi. Kartassa 72 esitetystä tasosta alaspäin ei voitu enää kaivaa, koska kaivausalue joutui veden alle.

3.6.3. Länsireunan puujäänteet, alue 99-101/492-496

Peltokerrosta seulottaessa havaittiin, että esihistorialliset löydöt vähenivät huomattavasti linjan y = 496 länsipuolella. Kokeeksi seulotusta ruudusta 100-101/494-495 tuli lähinnä resenttejä löytöjä. Maa peltokerroksen alla oli hyvin hiekkaista, lähes puhdasta hiekkaa (740). Hiekkaa poistettiin, jolloin esiin tuli maatuneista puista muodostunut puutaso (743: A-J). Puujäänteet olivat melko ohuita, niitä oli yhdensuuntaisesti noin kymmenkunta (suunnassa pohjoinen-etelä). Eteläreunastaan ne näyttivät leikkautuvan ojaan 336.

Puujäänteet dokumentoitiin karttaan 30. Maa puutason ympärillä oli hyvin savista (320A), eikä rakenteen havaittu jatkuvan laajemalle. Kaivausaluetta ei avattu länsireunassa linjaa y = 492 edemmäksi, eikä olekaan tietoa siitä, jäikö historiallisen ajan rakenteita avaamattomalle alueelle. Tuo puutaso jää rakenteena irralliseksi, eikä sen funktiota voitu selvittää. Kaivausalueelle kohonneen veden vuoksi puutasoa alemmas ei voitu edetä.


4. YHTEENVETO JA TULKINTA

T. Pietikäinen

Kesällä 1995 jatkettiin edellisenä vuonna aloitettua myöhäisrautakautisen (varhaiskeskiaikaisen) asuinpaikan tutkimuskaivausta. Työt aloitettiin poistamalla peltokerros noin 500 m²:n kokoiselta alueelta muinaisjäännöksen rajojen paljastamiseksi. Osa peltokerrosta poistettiin kaivinkoneella, osa lapioitiin ja seulottiin. Vanhimmat kerrokset rajautuivat pääasiassa ruutujen 92-110/497-515 alueelle. Kaivausalueen pohjoisreunasta löytyi selvästi historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita.

Peltokerroksen poiston jälkeen paljastui hyvin kirjava pinta. Kyntö oli selvästi mennyt syvemmälle alueen länsireunassa, jossa muinaisjäännöksen stratigrafia oli rikkoutunut viistosti. Lisäksi alueelta paljastui resenttejä ojia ja kuoppia.

Muinaisjäännöksen monimutkaisen rakenteen vuoksi kaivaustekniikkaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Havaitut maakerrokset ja puujäänteet numeroitiin ja dokumentoitiin kukin omalle lomakkeelleen. Yksikön kuvailun lisäksi lomakkeeseen merkittiin tiedot sen stratigafisesta sijainnista. Löydöt otettiin talteen yksiköittäin.

Löytöjä luetteloitiin 1548 alanumeroa, yhteensä 33 882 kappaletta (n. 140 kg). Rautakautisista kerroksista tulleet löydöt ovat pääasiassa palanutta savea, savikiekkojen katkelmia ja keramiikkaa. Rautakauden loppuun ajoittuva verkkokuvioinen keramiikkaa on löydöistä parhaiten ajoitettavissa. Erikoinen metalliesine on peltokerroksesta löytynyt keskiaikainen piiskanpallo (kisten). Lisäksi löytyi kaksi miekan pontta sekä pieni hevosenkenkäsolki. Yleisesti ottaen metalliesineitä oli vähän ja ne olivat katkelmallisia. Historiallisesta rakenteesta löytyi lähinnä lasia, rautanauloja ja lasitettua punasavikeramiikkaa. Löydetyt rahat ajoittuvat 1600-luvun loppupuolelta 1800-luvun alkuun. Löydöistä tehty yhteenvetotaulukko on liitteenä (liite 3).

Vuonna 1995 avatut uudet alueet saatiin kaivettua samaan tasoon vuoden 1994 kaivausalueen kanssa. Kaivaus jäi vaiheeseen, jossa muinaisjäännöksen rajat näkyivät ja sekoittumattomia kerroksia ja rakenteita oli tullut esiin. Rakenteita ei juurikaan ehditty kaivaa, eikä niiden lopullinen tulkinta olekaan vielä mahdollista.

Kaivausalueen eteläreunassa merkittävimmät rakenteet olivat puutaso 207 ja puujäänne 259(535). Puujäänne 259(535) näytti muodostavan vuonna 1994 löytyneen rakennuksen eteläseinän. Useammasta laudasta tai lankusta muodostunut osittain hiiltynyt puutaso 207 ei näyttänyt kuuluvan em. rakennukseen. Se lieneekin jäänne kaivausalueen länsireunassa olleesta toisesta rakennuksesta. Epäselväksi jäi, kuuluivatko voimakkaan nokikerroksen alta löytyneet puujäänteet (420) samaan puutasoon.

Kaivausalueen länsireunassa havaittiin joitakin rakenteita ja värjäymiä. Jonkinlainen raja näytti muodostuvan linjalle y = 500, jonka itäpuolella kerroksia oli enemmän. Linjan länsipuolella kerrokset vaikuttivat ohuilta ja ne hävisivät kokonaan linjaan y = 498 mennessä. Erityisen selviä puujäänteitä tai rakenteita alueelta ei juuri löytynyt. Maayksiköt muodostivat kuitenkin kiinnostavia suuntia ja linjoja.

Kaivausalueen itäreunassa tulkintaa vaikeutti se, että alueen stratigrafia oli rikkoutunut vuonna 1994 pohjaan kaivettujen ruutujen vuoksi. Ruuduista 100/514-515 löytyi puujäänne 64, johon ei näyttänyt liittyvän muita puujäänteitä. Sen sijaan vaalean saven ja tumman maan raja muodosti puulinjan kanssa 90 asteen kulman. Savi vaikutti saveukselta (savilattialta). Savitiivistettä löytyi itäreunasta huomattavan paljon.

Kaivausalueen koillisnurkkaa pidettiin aluksi historiallisen ajan rakenteisiin liittyvänä alueena. Peltokerroksen alta tulleen vaalean saven alta paljastui kuitenkin tumma, sekoittumaton kulttuurikerros. Alueelta löytyi myös puujäänteitä, jotka vaikuttivat rakennukseen liittyviltä. Puujäänteet 160 ja 460 muodostivat keskenään salvosmaisen rakenteen.

Vuonna 1995 kaivetut kerrokset olivat osin peltokerroksen sekaisia ja rakenteet kynnössä pahasti rikkoutuneita. Useita puujäänteitä löytyi kuitenkin sekoittumattomista kerroksista eri puolilta kaivausaluetta. Jos puujäänteet tulkitaan rakenteisiin liittyviksi, näyttäisisiltä, että alueella on jäänteitä ainakin neljästä rakennuksesta. Vuoden 1995 kaivaushavaintojen perusteella eri rakennusten käyttötarkoituksesta ei voida sanoa mitään. Puujäänteistä saadut radiohiiliajoitukset tukevat esineistön antamaa ajoitusta rautakauden loppuun, keskiajan alkuun. Ajoitusten tarkkuus ei kuitenkaan riitä päätelmiin rakenteiden (rakennusten) samanaikaisuudesta. Stratigrafiahavaintoihin pohjautuvan asuinpaikan relatiivisen kronologian luominen tuleekin olemaan jatkotutkimuksen keskeisimpiä työvaiheita.

 

5. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

 

Harris, E. C. 1979: Principles of Archaeological Stratigraphy. London.

Harris, E. C. - Brown, M. R. - Brown, G. J. (toim.) 1993: Practices of Archaeological Stratigraphy. London

Pietikäinen, Taina 1995: Raision Ihalan Mullin eduspelto - rautakautisen asuinpaikan sekä historiallisen ajan kivirakenteen kaivaus 1994. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen topografinen arkisto.

 

Suomalaisen ja vertailevan arkeologian praktikumin esityöraportit 1995. Turun yliopisto:

  • Antell, Ann-Christin: Asuinpaikan toiminta-alueista lähtökohtana löydöstön jakautuminen.
  • Lehtinen, Susanna: Raisio Ihala Mullin eduspelto. Asuinpaikan taloudesta. Miten hankkisit edustavan kasvi- ja läinjäännösaineiston.
  • Suhonen, Mervi: Sisäinen suhteellinen kronologia.
  • Viljanen, Heidi: Raisio Ihala Mulli. Ehdotuksia rakennusjäänteiden dokumentointiin kesän 1995 kaivauksilla.

6. LUETTELOT

6.1. Karttaluettelo

 

Karttojen mittakaava on 1:20, ellei toisin ole mainittu. Kartat on järjestetty ala-alueittain (ks. kartta 5) kaivausjärjestyksessä ylhäältä alas. Karttoja ovat piirtäneet seuraavat tutkijat:

JH   Janne Harjula
AK   Anneli Keränen
SL   Susanna Lehtinen
TP   Taina Pietikäinen
SR   Sami Raninen
TR   Tapani Rostedt
SS   Sauli Sinisalo
MS   Mervi Suhonen
HV   Heidi Viljanen

 

Kartoista luetteloitu järjestyksessä numero, mittakaava, koko, piirtäjä ja aihe

  1. 1:1000 A2 TR Yleiskartta.
  2. 1:100 A2 TR Pintavaaituskartta sekä vaaitus, kun maata oli poistettu kaivinkoneella 1. kerran (pintaturve).
  3. 1:50 A1 TR Peltokerros poistettu kokonaan. Kartassa on esitetty kaivausalueen pohjois- ja länsireuna sen jälkeen, kun maata oli poistettu kaivinkoneella 2. kerran. Lisäksi alue, jolta peltokerros poistettiin lapiolla ja seulottiin.
  4. 1:50 A2 TR Jatko karttaan 3.
  5. 1:100 A2 AK Kaivauksen ala-aluejako, eri alueilta piirrettyjen karttojen numerointi.
  6. A3 SL Ruudut 92-95/498-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen.
  7. A2 SL Ruudut 92-96/502-512 peltokerroksen poistamisen jälkeen. Kartat 6 ja 7 muodostavat eteläreunan 1. tilannekartan.
  8. A2 SL Ruudut 92-95/496-501.
  9. A2 SL Ruudut 92-96/502-508.
  10. A3 AK Ruudut 95-96/509-512. Kartat 8, 9 ja 10 muodostavat eteläreunan 2. tilannekartan.
  11. A3 AK Ruudut 95-96/511-512, yksikkökartta.
  12. A3 JH Ruudut 94-96/502-506.
  13. A3 AK Ruudut 95-97/506-507. Kartat 12 ja 13 muodostavat eteläreunan 3. tilannekartan.
  14. A2 TP Ruudut 92-98/497-503.
  15. A3 JH Ruudut 94-96/502-506. Kartat 14 ja 15 muodostavat eteläreunan 4. tilannekartan.
  16. A3 JH Ruudut 94-96/502-506, yksikkökartta.
  17. A3 TP Ruudut 93-95/501-503.
  18. A3 JH Ruudut 94-96/502-506.
  19. A2 AK Ruudut 94-97/506-512. Kartat 17, 18 ja 19 muodostavat eteläreunan 5. tilannekartan.
  20. A2 JH Ruudut 92-95/497-503.
  21. 1:10 A2 JH Ruudut 94-96/504-505. Kartat 20 ja 21 muodostavat eteläreunan 6. tilannekartan.
  22. A3 JH Ruudut 93-96/502-503, yksikkökartta.
  23. A2 TP Ruudut 96-101/497-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen.
  24. A2 TR Ruudut 102-106/496-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen.
  25. A2 TR Ruudut 105-111/497-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen. Kartat 23, 24 ja 25 muodostavat länsireunan 1. tilannekartan.
  26. A4 TP Ruudut 96-98/500-501, yksikkökartta.
  27. A4 TP Ruudut 99/499-500, yksikkökartta.
  28. A4 TP Ruudut 98-99/498-499, yksikkökartta.
  29. A4 TP Ruudut 99-100/498-499, yksikkökartta.
  30. A3 TR Ruudut 99-101/493-495.
  31. A2 TP Ruudut 97-101/497-501.
  32. A3 TR Ruudut 102-104/500-501. Kartat 30, 31 ja 32 muodostavat länsireunan 2. tilannekartan.
  33. A3 TR Ruudut 108-110/498-501, yksikkökartta.
  34. A4 TP Ruudut 99-101/501, yksikkökartta.
  35. A4 TP Ruudut 99-101/501, yksikkökartta.
  36. A3 TP Ruudut 98-101/499-501, yksikkökartta.
  37. A2 TP Ruudut 96-101/497-502.
  38. A2 TR Ruudut 101-106/495-501.
  39. A2 TR Ruudut 107-113/494-501. Kartat 37, 38 ja 39 muodostavat länsireunan 3. tilannekartan.
  40. A1 TR Ruudut 97-110/513-515 peltokerroksen poistamisen jälkeen. Itäreunan 1. tilannekartta.
  41. A1 HV Ruudut 97-110/513-515, itäreunan 2. tilannekartta.
  42. A2 HV Ruudut 97-100/513-516, yksikkökartta.
  43. A2 HV Ruudut 97-102/513-516, itäreunan 3. tilannekartta.
  44. A3 MS Ruudut 98-102/513-515, itäreunan 4. tilannekartta.
  45. A4 MS Ruudut 102-103/514-515, yksikkökartta.
  46. A2 MS Ruudut 98-103/513-514, yksikkökartta.
  47. A4 MS Ruudut 102-103/514, yksikkökartta.
  48. A4 MS Ruudut 99-101/514-515, yksikkökartta.
  49. A4 MS Ruudut 98-100/513, yksikkökartta.
  50. A3 MS Ruudut 98-103/513-515, itäreunan 5. tilannekartta.
  51. A3 SR Ruudut 99-104/513-515.
  52. A3 AK Ruudut 105-108/513-514. Kartat 51 ja 52 muodostavat itäreunan 6. tilannekartan.
  53. A4 SR Ruutu 99/515, yksikkökartta.
  54. A4 SR Ruudut 101-110/514-515, yksikkökartta.
  55. A4 SR Ruudut 100/514-515, yksikkökartta.
  56. A3 SR Ruudut 100-104/514-515, itäreunan 7. tilannekartta.
  57. 1:10 A4 SR Ruudut 101/514-515, yksikkökartta.
  58. 1:10 A3 SR Ruudut 99-100/514-515, detaljikartta puujäänteistä 64: 1-6.
  59. A4 AK Ruutu 105/514, yksikkökartta.
  60. A4 AK Ruudut 105-107/513-515, yksikkökartta.
  61. A4 AK Ruutu 107/514, yksikkökartta.
  62. A3 AK Ruudut 105-108/513-514, itäreunan 8. tilannekartta.
  63. A3 AK Ruudut 105-107/513-514, yksikkökartta.
  64. A2 MS/SS Ruudut 109-115/509-514, kaavamainen esitys tilanteesta peltokerroksen poistamisen jälkeen. Koillisalueen 1. tilannekartta.
  65. A3 MS Ruudut 109-112/509-512, yksikkökartta.
  66. A2 TR Ruudut 109-113/509-513, koillisalueen 2. tilannekartta.
  67. A2 TR Ruudut 109-115/509-513, koillisalueen 3. tilannekartta.
  68. A4 TR Ruudut 111/509-510, yksikkökartta.
  69. A2 TR Ruudut 109-117/509-513, koillisalueen 4. tilannekartta.
  70. A3 TR Ruudut 110-111/511-513, yksikkökartta.
  71. A2 TR Ruudut 109-115/509-513, koillisalueen 5. tilannekartta.
  72. A2 TR Ruudut 116-120/490-500, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita.
  73. A2 TR Ruudut 114-119/501-508, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita. Kartat 72 ja 73 muodostavat pohjoisosan 2. tilannekartan. (Peltokerroksen poiston jälkeinen tilanne on esitetty kartassa 3.)
  74. A2 TR Ruudut 109-115/502-509, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita peltokerroksen poiston jälkeen, 1. tilannekartta. Kartta liittyy karttoihin 72 ja 73.
  75. A3 TR Ruudut 110-112/504-507, puujäänteitä kivirakenteen keskellä, 2. tilannekartta.
  76. 1:50 A3 TR Ruudut 112-117/502-510, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita, 2. tilannekartta.
  77. A3 TR Ruudut 113-116/502-505, historialliseen aikaan ajoittuvia puujäänteitä.
  78. A3 TR Ruudut 114-116/503-505, historialliseen aikaan ajoittuva rakenne, 3. tilannekartta.
  79. A2 TR Profiilikartta historiallisesta kivirakenteesta ruuduissa 109-112/503-507.
  80. A2 AK Profiilikartta kaivausalueen itäreunasta linjoista Y=513 sekä Y=515.
  81. A2 SL Profiilikaistan 102,50/502-512 tasot 1-3 (vanhaa kaivausaluetta). TR HV
  82. 1:10 A4 TR Detaljikartta profiilista X=102,50. Ruutu 102/505, taso 3.

 

Vertailutaulukko: karttojen kenttänumeroinnin ja luettelonumeroiden vastaavuus (ja päinvastoin).

 

Takaisin sisällysluetteloon
Seuraavaan luetteloon 6.2, Luettelo mustavalkonegatiiveista


6.2. Negatiiviluettelo

 

TYA F 21229-21528

 

NroKuvausKuvaussuuntaKuvaaja
21229 Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. WSW. Taina Pietikäinen
21230 Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. WSW. Taina Pietikäinen
21231 Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. SW. Taina Pietikäinen
21232 Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. SW. Taina Pietikäinen
21233 R:t 102-107/496-501, peltokerros poistettu. N. Taina Pietikäinen
21234 R:t 102-107/496-501, peltokerros poistettu. N. Taina Pietikäinen
21235 R:t 102-107/500-501, peltokerros poistettu. NNW. Taina Pietikäinen
21236 R:t 100-107/496-499, peltokerros poistettu. NNE. Taina Pietikäinen
21237 Työkuva, seulomassa Cisela Westerinen, Kai Saarinen ja Lilli Kojamo.  Taina Pietikäinen
21238 Kaivausalueen pohjoisreuna veden vallassa. SE. Taina Pietikäinen
21239 Työkuva, kaivamassa Riikka Isotupa, Milla Lehtoranta ja Mia Siivola. Taina Pietikäinen
21240 Työkuva, kaivamassa Lasse Enersen, Riikka Isotupa ja Päivi Sillanpää.  Taina Pietikäinen
21241 Työkuva, kaivamassa Tapani Rostedt ja Kai Saarinen.  Taina Pietikäinen
21242 Työkuva, sadekatoksen siirto.  Taina Pietikäinen
21243 Kuten edellä.  Taina Pietikäinen
21244 Kuten edellä.  Taina Pietikäinen
21245 Yleiskuva kaivausalueesta. NW. Taina Pietikäinen
21246 Kaivausalueen pohjoisreuna. W. Taina Pietikäinen
21247 Kaivausalueen koillisosan (109-117/509-514) peltokerrosta poistetaan kaivinkoneella.  Tapani Rostedt
21248 Kaivausalueen pohjoisosa (115-120/490-505) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartta 3. SW. Tapani Rostedt
21249 Historiallisen rakenteen pohjoisosaa paljastettuna. Kartat 73 ja 74. N. Susanna Lehtinen
21250 Kaivausalueen etelä- ja länsireuna (92-99/496-505) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 6, 7 ja 23. W. Tapani Rostedt
21251 Kaivausalueen länsireuna (96-105/496-501) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 24 ja 25. WSW. Tapani Rostedt
21252 Kaivausalueen länsireuna (92-105/496-501) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 6, 23, 24 ja 25. NW. Tapani Rostedt
21253 Kuten edellä.   
21254 Kaivausalueen länsireuna (102-109/496-501) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 24 ja 25. WNW. Tapani Rostedt
21255 Kaivausalueen itäreuna (97-102/513-515) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartta 40. S. Taina Pietikäinen
21256 Kaivausalueen itäreuna (97-103/513-515) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartta 40. S. Taina Pietikäinen
21257 Kuten edellä.  
21258 R:t 96-98/499-501. Kartta 23. S. Taina Pietikäinen
21259 Kuten edellä.  
21260 R:t 96-100/500-501. Kartta 23. S. Taina Pietikäinen
21261 R:t 96-98/500-501. Kartta 23. E. Taina Pietikäinen
21262 R:t 98-100/500-501. Kartta 23. E. Taina Pietikäinen
21263 R:t 92-93/498-499. Kartta 6. W. Taina Pietikäinen
21264 Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. (109-115/502-509). Kartat 73, 76, 77. WNW. Taina Pietikäinen
21265 Historiallisen kivijalan pohjoisin osa, puujäänteitä (112-115/502-505). Kartat 76, 77. N. Taina Pietikäinen
21266 Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. (109-115/502-505). Kartat 76, 77. N. Taina Pietikäinen
21267 Kuten edellä. R:t 109-113/502-507. Kartat 74, 76. N. Taina Pietikäinen
21268 Puujäänteet ruuduissa 114-115/502-505. Kartta 76. N. Taina Pietikäinen
21269 Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. (109-116/502-510). Kartat 74, 76, 77. E. Taina Pietikäinen
21270 Kuten edellä. R:t 108-113/502-510. ENE. Taina Pietikäinen
21271 Kuten edellä.   
21272 Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puujäänteitä (109-112/503-507). Kartta 75. S. Taina Pietikäinen
21273 Kuten edellä.  
21274 Kuten edellä. R:t 110-111/504-506. E. Taina Pietikäinen
21275 Puujäänteitä ruudussa 96-98/500-501. Kartta 26. W. Taina Pietikäinen
21276 Kuten edellä, ruutu 98/501. W. Taina Pietikäinen
21277 Kuten edellä, ruutu 97/501. W. Taina Pietikäinen
21278 Työkuva, kaivamassa Katja Tamminen, Juha Salminen ja Marika Hillgren.  Tapani Rostedt
21279 Työkuva, edessä Susanna Lehtinen.  Tapani Rostedt
21280 Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puupaalut 716, 715 ja 714 ruudussa 111/504. Kartat 75 ja 79. S. Tapani Rostedt
21281 Kaivausalueen lounaisnurkka (93-98/499-504). Puujäänteitä ja osa vanhaa kaivausaluetta. Kartat 26, 14. W. Taina Pietikäinen
21282 Kuten edellä. R:t 92-97/497-504. Etualalla kuivuudesta halkeilevaa maata. W. Taina Pietikäinen
21283 Kuten edellä.  
21284 R:t 96-99/499-503, puujäänteitä ja vanhan kaivausalueen 3. taso. Kartat 14 ja 26. W. Taina Pietikäinen
21285 Kuten edellä. R:t 97-101/499-504. Kartat 14, 26, 36. WSW. Taina Pietikäinen
21286 Kuten edellä. R:t 96-100/497-503. W. Taina Pietikäinen
21287 Kuten edellä. WSW. Taina Pietikäinen
21288 Kuten edellä. R:t 98-102/498-503. Kartta 36. W. Taina Pietikäinen
21289 Kuten edellä. R:t 98-102/498-500. W. Taina Pietikäinen
21290 R:t 98-101/499-501. Kartta 36. W. Taina Pietikäinen
21291 R:t 100-102/500-503, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 32, 36. WSW. Taina Pietikäinen
21292 R:t 92-101/500-503, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 26, 32, 36. NNW. Taina Pietikäinen
21293 R:t 98-102/499-502, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 32, 36. N. Taina Pietikäinen
21294 R:t 92-103/500-501. Kartat 32, 36. N. Taina Pietikäinen
21295 Kaivausalueen lounaisnurkka (92-102/492-504), vanhan kaivausalueen 3. tasoa. Kartat 14, 26, 32. N. Taina Pietikäinen
21296 Kuten edellä.   
21297 Kuten edellä. R:t 92-102/501-505.  
21298 Kuten edellä.  
21299 Vanhan kaivausalueen 3. tasoa, profiili x=102,50 kaivettu pois. Etuala 4. tasossa. R:t 100-103/502-505. N. Taina Pietikäinen
21300 R:t 95-98/500-502, kartat 14, 26. S. Taina Pietikäinen
21301 R:t 95-98/501-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa. S. Taina Pietikäinen
21302 R:t 94-97/500-503, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa. S. Taina Pietikäinen
21303 R:t 93-97/500-503, kartat 14, 26. Vanhan laivausalueen 3. tasoa. S. Taina Pietikäinen
21304 R:t 93-99/500-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa. SSW. Taina Pietikäinen
21305 Yksikkö 503 ruudussa 92-93/498-499. Kartta 14. W. Taina Pietikäinen
21306 R:t 93-96/500-503, kartta 14. W. Taina Pietikäinen
21307 R:t 93-96/499-502, kartta 14. W. Taina Pietikäinen
21308 R:t 94-98/501-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa. WSW. Taina Pietikäinen
21309 R:t 96-98/500-502, kartat 14, 26. SW. Taina Pietikäinen
21310 Yleiskuva, kaivausalueen länsireunaa ja vanhan kaivausalueen 3. tasoa (98-102/500-505). SW. Taina Pietikäinen
21311 Puujäänteet ruudussa 96-97/501-503, kartat 14, 26. W. Taina Pietikäinen
21312 Puujäänteet ruudussa 96-97/501-502, kartat 14, 26. W. Taina Pietikäinen
21313 R:t 96-97/500-501, kartat 14, 26. W. Taina Pietikäinen
21314 R:t 94-98/500-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa. W. Taina Pietikäinen
21315 R:t 95-97/500-501, kartat 14, 26. W. Taina Pietikäinen
21316 Puujäänteet ruudussa 96-97/500-503, kartat 14, 26. W. Taina Pietikäinen
21317 Lähikuva puujäänteistä ruudussa 96/502-503, kartta 14. W. Taina Pietikäinen
21318 Yksikkö 241, ruudussa 94-95/502-503, kartta 14. WNW. Taina Pietikäinen
21319 R:t 95-96/501, kartta 14. W. Taina Pietikäinen
21320 R:t 94-95/500-501, (Yksiköt 241, 500, 505) kartta 14. W. Taina Pietikäinen
21321 R:t 93-95/500-503, (Yksiköt 241, 505) kartta 14. W. Taina Pietikäinen
21322 Puujäänteet ruudussa 97-98/500-501, kartta 26. W. Taina Pietikäinen
21323 R:t 97-98/500-501, kartta 26. W. Taina Pietikäinen
21324 R:t 99-101/500-502, kartta (36) 37. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa. W. Taina Pietikäinen
21325 R:t 99-100/499-501, kartta (36) 37. W. Taina Pietikäinen
21326 Yksikkö 347, ruudussa 100/501, kartta 37. W. Taina Pietikäinen
21327 Yksikkö 347 ja läiskä yksikössä 404B. R:t 100-101/501, kartta 37. W. Taina Pietikäinen
21328 Työkuva, piirtämässä Tapani Rostedt.  Taina Pietikäinen
21329 Työkuva, muistiinpanoja tekemässä Sami Raninen. Vanha kaivausalue peitetty pressuilla.  Taina Pietikäinen
21330 Työkuva, kaivamassa Tuire Ruotsalainen.  Taina Pietikäinen
21331 Työkuva, piirtämässä Tapani Rostedt.  Taina Pietikäinen
21332 Lähikuva yksiköstä 347, ruutu 100/501, kartta 37. W. Taina Pietikäinen
21333 Lähikuva yksiköstä 347 ja yksikössä 404B olevasta läiskästä. Kartta 37. W. Taina Pietikäinen
21334 Täyttömaassa kasvavia kasveja.  Taina Pietikäinen
21335 R:t 99/498-500, kartta 37. N. Taina Pietikäinen
21336 R:t 95-96/503-506, kartta 15. N. Janne Harjula
21337 Kuten edellä.  
21338 R:t 93-97/504-505, kartta 15. Etualalla vanhaa kaivausaluetta 3. taso. N. Janne Harjula
21339 R:t 92-96/503-505, kartta 15. N. Janne Harjula
21340 Lähikuva. R:t 96/504-505, rakennuksen lounaisnurkka? Kartta 15. N. Janne Harjula
21341 Kuten edellä.   
21342 R:t 95-96/505-507, rakennuksen eteläseinä. Kartta 15. N. Janne Harjula
21343 Kuten edellä.  
21344 Kuten edellä.  
21345 R:t 98-102/513-515, kartta 51. S. Taina Pietikäinen
21346 Itäkaistale. R:t 98-108/513-515, kartta 51. S. Taina Pietikäinen
21347 R:t 98-102/513-515, kartta 51. S. Taina Pietikäinen
21348 Itäkaistale. R:t 98-108/513-515, kartat 51 ja 52. S. Taina Pietikäinen
21349 R:t 99-102/513-515, kartta 51. W. Taina Pietikäinen
21350 R:t 100-103/513-515, kartta 51. W. Taina Pietikäinen
21351 R:t 102-105/513-515, kartta 51. SW. Taina Pietikäinen
21352 R:t 97-104/513-515, kartta 51. N. Taina Pietikäinen
21353 R:t 97-106/513-515, kartta 51. N. Taina Pietikäinen
21354 R:t 104-107/513-514, kartta 51. N. Taina Pietikäinen
21355 R:t 99-103/513-515, kartta 51. N. Taina Pietikäinen
21356 R:t 101-104/513-515, kartta 51. N. Taina Pietikäinen
21357 R:t 104-106/513-514, kartta 51. N. Taina Pietikäinen
21358 Lähikuva yksikkörajasta (yksiköt 103 ja 105). R:t 102/513-514, kartta 51. W. Janne Harjula
21359 Lähikuva puujäänteestä ruudussa 99/514-515. Kartta 51. SSW. Janne Harjula
21360 Lähikuva ruuduista 101/513-514. Kartta 51. W. Sami Raninen
21361 Kuten edellä. R:t 100-101/513-514. WNW. Sami Raninen
21362 Lähikuva, kivirivi ruudussa 104/514. Kartta 51. W. Sami Raninen
21363 Lähikuva puujäänteestä ruudussa 99/514-515. Kartta 51. W. Sami Raninen
21364 Koillisalue. R:t 109-110/509-511, yksiköt 76 ja 79. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21365 R:t 110-111/509-512, yksiköt 76,79 ja 151. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21366 R:t 111-112/509-512, yksiköt 76,79 ja 151. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21367 R:t 112-113/509-512, yksiköt 76,79 ja 151. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21368 R:t 109-110/510-514, yksiköt 76,6 ja 157. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21369 R:t 110-112/510-514, yksiköt 6,79,151,154,157,158. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21370 R:t 111-113/510-514, yksiköt 79,151,152,154,157. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21371 R:t 109-113/510-514, yksiköt 6,76,79,151,152,154,157,158. Kartta 67. W. Tapani Rostedt
21372 Yleiskuva koillisalueesta. R:t 109-114/509-514, kartta 67. N. Tapani Rostedt
21373 Lähikuva puulinjasta ruudussa 109-111/513, yksikkö 160. N. Tapani Rostedt
21374 Lounaisnurkan puujäänteet (yksikkö 207) sammakkoperspektiivistä. R:t 96/502-503, kartta 14. N. Tapani Rostedt
21375 Kuten edellä. S. Tapani Rostedt
21376 Kuten edellä. W. Tapani Rostedt
21377 Kuten edellä. W. Tapani Rostedt
21378 Profiili ruudussa 115/509. historiallisen alueen raja, yksikkö 76. Kartta 67. N. Tapani Rostedt
21379 Lähikuva ruuduista 95-96/504, oletettu rakennuksen lounaisnurkan kohta. Kartta 15. S. Janne Harjula
21380 Kuten edellä. W. Janne Harjula
21381 Työkuva, historialliseen rakennukseen kuuluneita puujäänteitä kaivamassa Hannele Blomqvist. SW. Tapani Rostedt
21382 Lähikuva ruudusta 96/504, oletettu rakennuksen lounaisnurkan kohta. Kartta 15. W. Janne Harjula

 

Kuvat 21383-21477 on kuvattu nostolava-autosta. Kuvattu kaivausvaihe näkyy kartoissa 3, 14, 15, 19, 25, 37, 38, 51, 52, 60, 69, 74 sekä vuoden 1994 tasokartoissa 3. ja 4.

NroKuvausKuvaussuuntaKuvaaja
21383 Yleiskuva kaivausalueen koillisnurkasta sekä historiallisesta rakenteesta. SSE. Janne Harjula
21384 Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta, alareunassa vanhan kaivausalueen 3. tasoa. ESE. Janne Harjula
21385 Yleiskuva kaivausalueen kaakkoisnurkasta, vanhan kaivausalueen 3. tasoa sekä itälaajennusta. SSE. Janne Harjula
21386 Yleiskuva vanhan kaivausalueen 3. tasosta sekä historiallisesta rakenteesta. E. Janne Harjula
21387 Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta sekä luoteisnurkasta. ESE. Janne Harjula
21388 Kaivausalueen lounaisnurkka. E. Janne Harjula
21389 Kaivausalueen länsireuna sekä vanhan kaivausalueen 3. tasoa. E. Janne Harjula
21390 Vanhan kaivausalueen 3. taso, oikea alanurkka kaivettu pohjaan. Yläreunassa länsireunaa. E. Janne Harjula
21391 Historiallisen ajan kivijalka. ESE. Janne Harjula
21392 Vanhan kaivausalueen 3. tasoa (97-102/506-512), oikea reuna (103-108/509-512) kaivettu pohjaan. E. Janne Harjula
21393 Kaivausalueen koillisnurkka ja itäreunaa. S. Janne Harjula
21394 Vanhan kaivausalueen 3. tasoa (97-102/506-512), oikea reuna (103-108/509-512) kaivettu pohjaan. E. Janne Harjula
21395 Vanha kaivausalue (97-102/502-512) 3. tasossa sekä itäreunaa. E. Janne Harjula
21396 Kaivausalueen länsireunaa (95-104/496-501). Vanha kaivausalue 3. tasossa. E. Janne Harjula
21397 Kaivausalueen länsireunaa (100-111/496-501. Vanha kaivausalue 3. tasossa, osa kaivettu pohjaan. ESE. Janne Harjula
21398 Kaivausalueen koillisnurkka, historiallisen rakenteen keskimmäinen ja pohjoisin osa. S. Janne Harjula
21399 Kaivausalueen länsireunaa, osittain kaivinkoneella kaivettua (100-120/492-501). ESE. Janne Harjula
21400 Historiallisen ajan kivijalka. E. Janne Harjula
21401 Vanhan kaivausalueen 3. tasoa (97-102/506-512), osa (103-108/509-512) kaivettu pohjaan. E. Janne Harjula
21402 Kuten edellä.  
21403 Kaivausalueen länsireunaa (95-104/496-501). Vanha kaivausalue 3. tasossa. E. Janne Harjula
21404 Kaivausalueen länsireuna (92-105/492-505), osa kaivettu kaivinkoneella. E. Janne Harjula
21405 Kaivausalueen luoteisnurkka (101-124/490-504), osa kaivettu kaivinkoneella. ESE. Janne Harjula.
21406 Vanhan kaivausalueen 3. taso (97-110/502-512), oikea alanurkka (103-108/509-512) kaivettu pohjaan sekä. E. Janne Harjula
21407 Kaivausalueen koillisnurkka (109-119/509-514). ESE. Janne Harjula
21408 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, alueen länsireunaa (96-103/496-501). E. Janne Harjula
21409 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, alueen länsireunaa (101-111/496-501). ESE. Janne Harjula
21410 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, alueen länsireunaa (96-103/496-501). E. Janne Harjula
21411 Kaivausalueen koillisnurkka (109-119/506-514). SE. Janne Harjula
21412 R:t 95-98/496-505. E. Janne Harjula
21413 Koillisalue, R:t 109-115/509-514. SW. Janne Harjula
21414 Itäreuna, R:t 101-106/513-514. WSW. Janne Harjula
21415 Historiallisen ajan kivijalka, etualalla 1994 kaivettu osa (kivijalan keskiosa täytetty). SSE. Janne Harjula
21416 Profiilin 102,5 kohta, kaivettu 3. tasoon. R:t 102/506-509. S. JH
21417 Vanhaa kaivausaluetta, R:t 100-102/502-505 3. tasossa, R:t 103-104/502-505 4. tasossa. E. Janne Harjula
21418 Vanhaa kaivausaluetta, R:t 99-102/510-512 3. tasossa. WSW. Janne Harjula
21419 Vanhaa kaivausaluetta, R:t 100-102/502-505 3. tasossa, R:t 103-104/502-505 4. tasossa. ESE. Janne Harjula
21420 Vanhaa kaivausaluetta, R:t 103-110/502-504 4. tasossa sekä länsireunaa, R:t 102-110/500-501. SE. Janne Harjula
21421 Kaivausalueen länsireunaa R:t 98-103/496-501. E. Janne Harjula
21422 Koillisalue, R:t 109-115/509-514. Etualalla R:t 103-108/509-512 pohjasaveen kaivettuna. SSW. Janne Harjula
21423 Vanhaa kaivausaluetta, R:t 100-102/502-506 3. tasossa. ESE. Janne Harjula
21424 Itäreuna, R:t 99-102/513-515. W. Janne Harjula
21425 Vanhaa kaivausaluetta 3. taso sekä itäreunaa, R:t 99-101/511-515. W. Janne Harjula
21426 Vanhaa kaivausaluetta 3. taso sekä eteläreunaa, R:t 96-99/510-511. W. K:J.
21427 Vanhaa kaivausaluetta 3. taso, R:t 101-102/508-510, profiili 102,50 kaivettu pois. SSW. Janne Harjula.
21428 Vanhaa kaivausaluetta 3. taso sekä eteläreunaa, R:t 96-99/508-512. NNE. Janne Harjula
21429 Vanhaa kaivausaluetta 3.taso, R:t 97-102/508-511. N. Janne Harjula
21430 Koillisalue, R:t 109-115/509-514. S. Janne Harjula
21431 Koillisaluetta sekä itäreunaa, R:t 108-111/511-514. Vasen alanurkka kaivettu pohjasaveen. SSW. Janne Harjula
21432 Länsireunaa, R:t 102-108/496-501. E. Janne Harjula
21433 Vanhaa kaivausaluetta R:t 100-102/502-506 3. tasossa, R:t 103-106/502-504 4.tasossa. E. Janne Harjula
21434 Kaivausalueen lounaisnurkka, R:t 92-99/496-506, sekä vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa. NE. Janne Harjula
21435 Kaivausalueen eteläreunaa R:t 94-96/505-509, sekä vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa. E. Janne Harjula
21436 Kaivausalueen itäreunaa. R:t 102-104/513-514. NW. Janne Harjula
21437 Kaivausalueen itäreunaa. R:t 99-103/513-515. WNW. Janne Harjula
21438 Vanhaa kaivausaluetta. R:t 97-102/510-513, 3. taso. N. Janne Harjula
21439 Vanhaa kaivausaluetta. R:t 100-103/509-513, 3. taso. Etuala kaivettu pohjasaveen. N. Janne Harjula
21440 Kaivausalueen itäreuna R:t 100-103/513-515. WNW. Janne Harjula
21441 Kaivausalueen itäreuna R:t 101-104/513-514. N. Janne Harjula
21442 Historiallisen ajan kivijalka. SW. Janne Harjula
21443 Länsireuna, kulttuurimaan ja lähes puhtaan saven raja, R:t 99-105/497-499. SW. Janne Harjula
21444 Lounaisnurkan puujäänteet ruudussa 96-97/500-503. W. Janne Harjula
21445 Länsireunaa, kulttuurimaan ja lähes puhtaan saven raja, R:t 99-105/497-499. SW. Janne Harjula
21446 Länsireunaa, R:t 98-103/499-501, sekä vanhaa k aivausaluetta. R:t 98-102/502-503, 3. taso. WSW. Janne Harjula
21447 Länsireunaa R:t, 104-107/496-500. SW. Janne Harjula
21448 Länsireunaa, R:t 103-108/500-501, sekä vanhaa kaivausaluetta, R:t 103-108/502-503. WSW. Janne Harjula
21449 Länsireunaa. R:t 99-101/500-501. W. Janne Harjula
21450 Lounaisnurkkaa. R:t 96-98/499-502. NNW. Janne Harjula
21451 Lounaisnurkkaa. R:t 96-100/500-504. WNW. Janne Harjula
21452 Vanhan kaivausalueen, 3. tasoa, R:t 99-102/501-504. W. Janne Harjula
21453 Länsireunaa sekä vanhan kaivausalueen 3. tasoa, R:t 100-103/501-503. WSW. Janne Harjula
21454 Vanhaa kaivausaluetta, 3. taso, sekä eteläreunaa, R:t 96-102/505-513. WNW. Janne Harjula
21455 Vanhaa kaivausaluetta 3. taso, sekä etelä- ja itäreunaa. R:t 96-102/506-515. WNW. Janne Harjula
21456 Lounaisnurkka. R:t 92-95/497-499. NNW. Janne Harjula
21457 Lounaisnurkkaa. R:t 94-97/500-503. NW. Janne Harjula
21458 Lounaisnurkkaa. R:t 95-98/499-502. NW. Janne Harjula
21459 Länsireunaa. R:t 106-109/498-501. SW. Janne Harjula
21460 Länsireunaa, R:t 102-105/501, sekä vanhaa kaivausaluetta 3. tasoa. WSW. Janne Harjula
21461 Kaakkoisnurkka, R:t 97-102/508-515, vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa sekä itäreunaa. W. Janne Harjula
21462 Koillisnurkka R:t 109-117/509-514. SW. Janne Harjula
21463 Länsireunaa R:t 103-104/500-503. SW. Janne Harjula
21464 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, R:t 100-102/504-508. Profiili X=102,50 kaivettu pois. SW. Janne Harjula
21465 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, R:t 101-104/502-503. Profiili x=102,50 kaivettu pois. SW. Janne Harjula
21466 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa sekä itäreunaa. R:t 97-102/509-515. W. Janne Harjula
21467 Eteläreunaa R:t 95-96/504-507. NNW. Janne Harjula
21468 Eteläreunaa R:t 95-96/501-503. N. Janne Harjula
21469 Lounaisnurkka R:t 92-96/497-501. NNE. Janne Harjula
21470 Lounaisnurkkaa R:t 95-99/500-501. SSE. Janne Harjula
21471 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa R:t 98-102/506-509. W. Janne Harjula
21472 Eteläreunaa R:t 95-96/503-507. NW. Janne Harjula
21473 Eteläreunaa R:t 95-96/501-503. N. Janne Harjula
21474 Eteläreunaa R:t 95-96/502-505. NNW. Janne Harjula
21475 Vanhaa kaivausaluetta 4. tasossa sekä länsireunaa. R:t 103-107/500-503. S. Janne Harjula
21476 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa sekä länsireunaa. R:t 101-104/501-503. SSW. Janne Harjula
21477 Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, R:t 101-102/504-508. Profiili x=102,50 kaivettu pois. SW. Janne Harjula
21478 Koillisalue R:t 109-112/509-514, kartta 69. N. Tapani Rostedt
21479 Koillisalue R:t 109-113/512-514, yksiköt 79,151,157, kartta 69. NNW. Tapani Rostedt
21480 Koillisalue R:t 109-113/510-512, yksiköt 79,151,188, kartta 69. N. Tapani Rostedt
21481 Koillisalue R:t 109-113/509-511, yksiköt 76,79,151,189, kartta 69. NNE. Tapani Rostedt
21482 Koillisalue R:t 110-114/512-514, yksiköt 79,151,157, kartta 69. SSW. Taina Pietikäinen
21483 Koillisalue, R:t 110-114/510-512, yksiköt 79,151,152,188, kartta 69. SSE. Taina Pietikäinen
21484 Koillisalue, R:t 110-114/509-511, yksiköt 79, 151, 152, 169, 188, 189, kartta 69. S. Taina Pietikäinen
21485 Työkuva, kaivamassa (vas.) Kai Saarinen, Tuire Ruotsalainen, Hannele Blomqvist ja Matti Ketola.  Tapani Rostedt
21486 Koillisalue, R:t 110-113/509-514, yksiköt 6, 79, 151, 157, 188, 189, kartta 71. WSW. Tapani Rostedt
21487 Koillisalue, R:t 110-117/509-514, yksiköt 6, 76, 79, 151, 157, 162, 188, 189, 193, kartat 69 ja 71. SW. Tapani Rostedt
21488 Koillisalue, R:t 114-117/509-514, yksiköt 162,191,192,193, kartta 69. WSW. Tapani Rostedt
21489 Koillisalue R:t 110-115/509-514, yksiköt 6,151,157,162,188, kartat 69 ja 71. NW. Tapani Rostedt
21490 Koillisalue R:t 109-114/509-514, yksiköt 6,76,79,151,157,169,188,189,196, kartta 71. NW. Tapani Rostedt
21491 Eteläreuna R:t 94-97/504-505, kartta 21. N. Janne Harjula
21492 Eteläreuna R:t 94-97/504-506, kartta 21. NNW. Janne Harjula
21493 Eteläreuna R:t 96/504, kartta 21. W. Janne Harjula
21494 Kuten edellä.  
21495 Eteläreuna R:t 95-97/504-505, kartta 21. SSW. Janne Harjula
21496 Eteläreuna R:t 95-96/504-505, kartta 21. SSW. Janne Harjula
21497 Eteläreuna R:t 94-97/504-505, kartta 21. ESE. Janne Harjula
21498 Itäreuna R:t 102-106/513-514, kartat 56, 62. N. Anneli Keränen
21499 Itäprofiili ja itälaajennuksen profiili vanhan kaivausalueen suuntaan, R:t 105-107/513-514, kartta 80. W. Anneli Keränen
21500 Kuten edellä, lisäksi itäreunaa R:t 104-106/513-514. &nbsnbsp;W. Anneli Keränen
21501 Itäreunaa R:t 104-105/514, kartta 62. N. Anneli Keränen
21502 Kaivausalueen luoteisnurkka R:t 112-117/491-500, puiden esiin kaivaminen kesken. SW. Taina Pietikäinen
21503 Länsireunaa R:t 107-114/492-501. Yksikkö 364 poistettu. Kartta 39. WSW. Taina Pietikäinen
21504 Länsireunaa R:t 105-114/492-501. Yksikkö 364 poistettu. W. Taina Pietikäinen
21505 Länsireunaa R:t 102-110/492-501. Kartat 37, 38 ja 39. WNW. Taina Pietikäinen
21506 Länsireunaa R:t 109-114/494-501. Yksikkö 364 poistettu, kartta 39. WSW. Taina Pietikäinen
21507 Länsireunaa R:t 106-111/494-501. Yksikkö 364 poistettu, kartta 39. W. Taina Pietikäinen
21508 Länsireunaa R:t 104-109/495-501. Kartat 38 ja 39. WNW. Taina Pietikäinen
21509 Länsireunaa R:t 102-107/495-501. Kartat 38 ja 39. NW. Taina Pietikäinen
21510 Länsireunaa R:t 104-111/499-502. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39. N. Taina Pietikäinen
21511 Länsireunaa R:t 104-111/500-501. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39. N. Taina Pietikäinen
21512 Länsireunaa R:t 102-112/495-499. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39. NE. Taina Pietikäinen
21513 Länsireunaa R:t 105-113/496-502. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39. N. Taina Pietikäinen
21514 Työkuva, Hannele Blomqvist kaivamassa koillisalueella. S. Tapani Rostedt
21515 Länsireuna R:t 99-101/493-495. Historiallisen ajan puujäänteitä. Kartta 30. S. Taina Pietikäinen
21516 Kuten edellä.  
21517 Kuten edellä.  
21518 Kuten edellä.  
21519 Kuten edellä.  
21520 Kuten edellä.  
21521 Kuten edellä.  
21522 Kaivauksen luoteisnurkkaa R:t 115-122/494-504. Kartat 72 ja 73. SW. Tapani Rostedt
21523 Kuten edellä.  
21524 Kaivauksen luoteisnurkka, historiallisen ajan puut etualalla. Kartat 72 ja 73. SW. Tapani Rostedt
21525 Kuten edellä.  
21526 Kuten edellä.  
21527 Kaivauksen luoteisnurkka, R:t 115-120/485-492. Kartat 72 ja 73. N. Tapani Rostedt
21528 Kaivauksen luoteisnurkkaa/pohjoisreunaa, R:t 114-122/492-500. Kartat 72 ja 73. N. Tapani Rostedt

6.3. Diapositiiviluettelo

 

TYA 279: 1-166

Kuvaajat:

JH   Janne Harjula
AK   Anneli Keränen
SL   Susanna Lehtinen
HMP   Hanna-Maria Pellinen
TP   Taina Pietikäinen
SR   Sami Raninen
TR   Tapani Rostedt
HV   Heidi Viljanen

 

  1. Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. W. K: TP
  2. Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. SW. K: TP
  3. Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. SW. K: TP
  4. Peltokerroksen alaosan poistoa kaivausalueen länsireunassa. NE. K: TR
  5. Peltokerroksen alaosan poistoa kaivausalueen lounaisnurkassa. E. K: TR
  6. Työkuva. Vuoden 1994 kaivausalue vielä peitettynä. SW. K: TP
  7. Työkuva. Kesäkuun koululaisryhmä seulomassa. K: TP
  8. Työkuva. Koillisalueella kaivamassa Mia Siivola. K: TP
  9. Työkuva. Kaivausaluetta suojellaan kuivumiselta pressuilla. N. K: TP
  10. Kaivausalueen länsi- ja eteläreuna, peltokerros poistettu. R:t 92-105/494-505. WSW. K: TR
  11. Kuten edellä. R:t 92-101/496-504. WSW. K: TR
  12. Kaivausalueen länsireuna, peltokerros poistettu. R:t 92-103/494-501. NW. K: TR
  13. Kuten edellä. R:t 102-108/496-500. WNW. K: TR
  14. R:t 102-107/496-500, peltokerros poistettu. N. K: TP
  15. R:t 102-107/498-501, peltokerros poistettu. N. K: TP
  16. R:t 102-107/496-501, peltokerros poistettu. N. K: TP
  17. R:t 96-101/500-501, peltokerros poistettu. S. K: TP
  18. R:t 97-99/499-501, peltokerros poistettu. S. K: TP
  19. R:t 96-98/500-501, peltokerros poistettu. E. K: TP
  20. R:t 98-100/500-501, peltokerros poistettu. E. K: TP
  21. R:t 92-93/498-502, peltokerros poistettu. W. K: SL
  22. Kaivausalueen itäreuna, peltokerros poistettu. R:t 97-102/513-515. S. K: TP
  23. Kuten edellä. R:t 97-108/513-515. S. K: TP
  24. Koillisalueen peltokerrosta poistetaan kaivinkoneella, valvomassa Taina Pietikäinen. W. K: TR
  25. Kaivausalueen pohjoisosa, peltokerros poistettu. R:t 115-120/490-505. SW. K: TR
  26. Työkuva. Historiallisen ajan kivijalkaa paljastetaan. SE. K: TR
  27. Historiallisen ajan rakenteen pohjoisosaa peltokerroksen alta kaivettuna. Kartat 74 ja 73. N. K: SL
  28. Kuten edellä. NE. K: SL
  29. Puujäänteitä ja savikiekko vanhan kaivausalueen profiilin (X = 102,50) 3. tasossa. N. K: HV
  30. Lähikuva lähes kokonaisesta savikiekosta in situ (Tya 631:1514). N. K: HV
  31. Kaivausalueen etelälaidassa kasvanut nokkospuska. SW. K: TP
  32. Historiallinen kivijalka, pohjoisin osa.R:t 111-115/502-509). Kartat 76, 77. W. K: TP
  33. Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. R:t 109-113/502-505, kartat 76, 77. WNW. K: TP
  34. Historialliseen rakenteeseen liittyviä puujäänteitä ruuduissa 114-115/502-505, kartat 76, 77. N. K: TP
  35. Kuten edellä.
  36. Historiallinen kivijalka, keskimmäinen osa. R:t 109-112/502-505, kartat 74, 75 ja 76. N. K: TP
  37. Kuten edellä. E. K: TP
  38. Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. R:t 109-114/502-510, kartat 74, 75, 76. E. K: TP
  39. Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puujäänteitä. R:t 109-112/503-507, kartta 75. S. K: TP
  40. Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puupaalut 716, 715 ja 714 ruudussa 111/504. Kartat 75 ja 79. S. K: TR
  41. Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, muurit kaivettu esiin. Kartta 79. SW. K: TP
  42. Työkuva. Heinäkuun koululaisryhmä kaivamassa hyvin aurinkoisena päivänä. SW. K: TR
  43. Yleiskuva kaivausalueen lounaisnurkasta. Puujäänteitä ja osa vanhaa kaivausaluetta näkyvissä. Kartat 14 ja 26. SW. K: TP
  44. Kuten edellä. W. K: TP
  45. Kaivausalueen länsireunaa, etualalla kuivuudesta halkeilevaa maata. R:t 97-99/496-504. W. K: TP
  46. Kuten edellä. R:t 97-101/499-504. Kartat 26, 36. W. K: TP
  47. Kuten edellä. R:t 98-102/499-504. Kartat 31, 32, 36. W. K: TP
  48. Kaivausalueen länsireunaa. R:t 96-99/499-503, puujäänteitä ja vanhaa kaivausaluetta. Kartat 14 ja 26. W. K: TP
  49. Kuten edellä. R:t 98-101/499-504. WSW. K: TP
  50. Lähikuva ruuduista 99-100/499-101, kartta 36. W. K: TP
  51. Lähikuva ruuduista 99-101/500-501. W. K: TP
  52. Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 14, 26 ja 32. N. K: TP
  53. Kuten edellä.
  54. Kuten edellä. NNE. K: TP
  55. Kuten edellä.
  56. Kaivausalueen lounaisnurkka. R:t 94-101/501-505, vanha kaivausalue 3.taso, kartat14, 26. N. K: TP
  57. Vanhan kaivausalueen 3. taso, ruudut 100-102/502-505. N. K: TP
  58. Lähikuva ruuduista 93-95/500-503, kartta 14. S. K: TP
  59. Lähikuva ruuduista 92-93/498-499, yksikkö 503, kartta 14. W. K: TP
  60. Lähikuva ruuduista 93-96/502-504, kartta 14. W. K: TP
  61. Lähikuva ruuduista 94-95/501-503, kartta 14. W. K: TP
  62. Lähikuva ruuduista 93-96/501-503, kartta 14. W. K: TP
  63. Puujäänteet ruuduissa 96-97/501-503, kartat 14 ja 26. W. K: TP
  64. Puujäänteet ruuduissa 96/501-503, kartta 14. W. K: TP
  65. Lähikuva puujäänteistä ruuduissa 96/501-503, kartta 14. W. K: TP
  66. Lähikuva puujäänteistä ruuduissa 97-98/501, kartta 26. W. K: TP
  67. Lähikuva ruudusta 97/501, yksiköt 414, 415 ja 420. Kartta 26. W. K: TP
  68. Kaivausalueen eteläreunaa, r:t 95-96/504-507, kartta 15. N. K: JH
  69. Lähikuva ruuduista 95-96/504-507, kartta 15. N. K: JH
  70. Lähikuva ruuduista 94-96/503-505, kartta 15. N. K: JH
  71. Lähikuva ruuduista 95-96/504, oletettu rakennuksen lounaisnurkan kohta. Kartta 15. S. K: JH
  72. Kuten edellä. W. K: JH
  73. Työkuva. Janne Harjula kaivamassa. N. K: TR
  74. Yleiskuva kaivausalueen itäreunasta. R:t 97-105/513-515. S. K: TP
  75. Lähikuva ruuduista 98-101/512-515, kartta 51. S. K: TP
  76. Lähikuva ruuduista 100-102/513-515, kartta 51. S. K: TP
  77. Lähikuva puujäänteistä 64:1-7 ruuduissa 99-100/514-515, kartat 51 ja 58. SSW. K: TP
  78. Lähikuva ruuduista 100-102/513-515, kartta 51.W. K: TP
  79. Lähikuva ruuduista 101-103/513-515, kartta 51. W. K: TP
  80. Yleiskuva kaivausalueen itäreunasta. R:t 102-106/513-514. Kartat 51 ja 52. SW. K: TP
  81. Lähikuva ruuduista 100-104/513-515, kartat 51 ja 52. N. K: TP
  82. Lähikuva ruuduista 102-104/513-515, kartta 51.N. K: TP
  83. Lähikuva ruuduista 103-106/513-514, kartta 52. N. K: TP
  84. Lähikuva ruuduista 104-106/513-514, kartta 52. N. K: TP
  85. Yleiskuva koillisalueesta, r:t 109-113/509-514. Kartta 67. W. K: TR
  86. Kuten edellä. N. K: TR
  87. Lähikuva puulinjasta 160 ruuduissa 109-111/513, kartta 67. N. K: TR
  88. Lähikuva ruuduista 109-111/512-513, kartta 67. N. K: TR
  89. Profiili ruudussa 115/509. Historiallisen alueen raja, yksikkö 76. Kartta 67. N. K: TR
  90. Lounaisnurkan puujäänteet (207) sammakkoperspektiivistä. Luonnollisia kerroksia kaivettaessa syntynyt kumpuileva taso. W. K: TR
  91. Työkuva. Historiallisen ajan puujäänteitä kaivamassa Hannele Blomqvist ja Matti Ketola. SW. K: TR
  92. Täyttömaassa kasvavia kasveja. K: TP.

Kuvat 93-141 on kuvattu nostolava-autosta. Kuvattu kaivausvaihe näkyy kartoissa 3, 14, 15, 19, 25, 37, 38, 51, 52, 60, 69, 74 sekä vuoden 1994 tasokartoissa 3. ja 4.

  1. Yleiskuva kaivausalueen pohjoisosasta. SE. K: TP
  2. Yleiskuva kaivausalueen länsilaidasta. SE. K: TP
  3. Yleiskuva kaivausalueen koillisnurkasta. SSE. K: TP
  4. Historialliset rakenteet. SSE. K: TP
  5. Yleiskuva kaivausalueen kaakkoisnurkasta. SE. K: TP
  6. Kuten edellä. S. K: TP
  7. Yleiskuva kaivausalueen lounaisnurkasta. E. K: TP
  8. Vuoden 1994 kaivausalue ja länsireunaa. E. K: TP
  9. Yleiskuva kaivausalueen kaakkoisnurkasta. E. K: TP
  10. Yleiskuva kaivausalueen etelälaidasta. E. K: TP
  11. Yleiskuva kaivausalueesta. SE. K: TP
  12. Historialliset rakenteet. SE. K: TP
  13. Kaivausalueen länsipuolista peltoa ylhäältä kuvattuna. SE. K: TP
  14. Raisionjokilaaksoa ylhäältä kuvattuna. SSE. K: TP
  15. Lähikuva historiallisen ajan kivijalasta. SSE. K: TP
  16. Lähikuva vuonna 1995 kaivetusta historiallisen ajan rakenteesta. SE. K: TP
  17. Lähikuva vuonna 1994 kaivetusta historiallisen ajan rakenteesta. E. K: TP
  18. Lähikuva koillisalueesta ja vuonna 1994 pohjaan kaivetusta alueesta. R:t 104-118/509-514. SW. K: TP
  19. Lähikuva koillisalueesta. R:t 109-118/509-514. S. K: TP
  20. R:t 96-102/507-515. W. K: TP
  21. Lähikuva ruuduista 97-102/510-514. W. K: TP
  22. Lähikuva ruuduista 97-102/512-515. W. K: TP
  23. R:t 96-102/506-512. W. K: TP
  24. Lähikuva ruuduista 97-101/503-507. W. K: TP
  25. Lähikuva ruuduista 100-103/503-509. SW. K: TP
  26. Lähikuva ruuduista 96-100/509-515. N. K: TP
  27. Lähikuva ruuduista 97-105/512-515. N. K: TP
  28. Lähikuva ruuduista 97-102/506-514. N. K: TP
  29. R:t 96-103/503-515. W. K: TP
  30. Lähikuva ruuduista 92-99/500-506. NW. K: TP
  31. Lähikuva ruuduista 94-97/503-508. NW. K: TP
  32. Lähikuva ruuduista 93-97/500-504. W. K: TP
  33. Lähikuva ruuduista 95-97/504-509. NNE. K: TP
  34. R:t 92-100/496-502. E. K: TP
  35. R:t 95-102/496-503. E. K: TP
  36. R:t 99-106/496-505. ENE. K: TP
  37. R:t 93-102/498-510. NE. K: TP
  38. R:t 96-102/498-504. E. K: TP
  39. R:t 100-106/496-504. SE. K: TP
  40. Lähikuva ruuduista 95-100/501-505. E. K: TP
  41. Lähikuva ruuduista 97-102/502-505. E. K: TP
  42. Lähikuva ruuduista 100-103/502-507. SE. K: TP
  43. R:t 94-104/501-515. WSW. K: TP
  44. R:t 99-116/500-514. SW. K: TP
  45. R:t 102-114/496-501. S. K: TP
  46. Lähikuva ruuduista 105-111/496-501. S. K: TP
  47. Lähikuva ruuduista 99-106/498-504. SW. K: TP
  48. Lähikuva ruuduista 103-109/499-503. S. K: TP
  49. Lähikuva ruuduista 100-106/500-503. S. K: TP
  50. Itäreuna. R:t 100-103/513-515, kartta 56. S. K: HMP
  51. Kivirakenne ruudussa 104/514, kartat 51, 63. W. K: HMP
  52. Kuten edellä. S. K: SR
  53. Itäprofiili ja itälaajennuksen profiili vanhan kaivausalueen suuntaan. R:t 104-106/513-514, kartta 80. W. K: AK
  54. Koillisalue. R:t 109-112/509-514, kartta 69. N. K: TR
  55. Koillisalue. R:t 109-112/509-512, kartta 69. NNE. K: TR
  56. Koillisalue. R:t 111-113/510-514, kartta 69. NNW. K: TR
  57. Koillisalue. R:t 109-112/509-513, kartta 69. S. K: TR
  58. Koillisalue. R:t 111-116/509-513, kartta 69. SW. K: TR
  59. Koillisalue. R:t 115-117/509-513, kartta 69. W. K: TR
  60. Koillisalue. R:t 109-110/509-511, kartta 71. WNW. K: TR
  61. Koillisalue. R:t 110-111/509-514, kartta 71. WSW. K: TR
  62. Eteläreuna. R:t 95-96/504-505, kartat 18, 21. W. K: JH
  63. Eteläreuna. R:t 95-97/504, kartat 18, 21. N. K: JH
  64. Eteläreuna. R:t 96/504-505, kartat 18, 21. W. K: JH
  65. Länsireuna. R:t 109-114/492-501, kartta 39. WSW. K: TP
  66. Länsireuna. R:t 105-111/492-501, kartta 39. W. K: TP
  67. Länsireuna. R:t 102-107/492-501, kartat 38 ja 39. WNW. K: TP
  68. Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta. R:t 92-111/492-501. N. K: TP
  69. Länsireuna. R:t 106-114/492-501, kartta 39. NNE. K: TP
  70. Länsireuna. R:t 99-101/493-495, historiallisen ajan puujäänteitä. Kartta 30. S. K: TP
  71. Kuten edellä.
  72. Kaivausalueen luoteisnurkka, historiallisen ajan puujäänteitä. R:t 116-119/491-497, kartta 72. SE. K: TR.
  73. Kaivausalueen pohjoisreuna, historiallisen ajan puujäänteitä. R:t 114-119/491-502, kartat 72 ja 73. SW. K: TR
  74. Kuten edellä. N. K: TR

6.4. Näyteluettelot

6.4.1. Maanäyteluettelo, alla

Maanäyteluettelo

nnro = näytteen numero
ynro = yksikkönumero
syst (S) = systemaattinen näyte
hark (H) = harkinnanvarainen näyte

NNRO YNRO X/Y Z S/H PVM MUUTA
1 1 97/504 697 syst 18.7. peltokerrosta
2 1 96/506 705 syst 19.7. peltokerrosta
3 1 96/512 688 syst 19.7. peltokerrosta
4 1 96/510 688 syst 19.7. peltokerrosta
5 1 96/508 696 syst 19.7. peltokerrosta
6 6 109/511 639 hark 18.9. X=109.40-70 Y=511.80-99.
7 6 112/514 638 syst 29.9.  
8 6 110/514 639 syst 29.9.  
9 9 108/514 674 syst 12.7.  
10 10 100/514 701 syst 12.7.  
11 14 104/514 688 syst 12.7.  
12 15 104/514 681 hark 1.9. X=104.50-90 Y=514.00-35
13 22 102/514 690 hark 31.7. X=101.90-102.30 Y=513.90-514.10
14 22 102/514 691 syst 31.7.  
15 23 102/514 693 syst 12.7.  
16 28 99/513 692 hark 31.7. X=99.50-90 Y=513.30-80
17 28 100/513 693 hark 31.7 X=100.60-80 Y=513.40-70
18 30 98/514 698 syst 12.7.  
19 34 106/513 672 hark 29.8.  
20 34 106/514 665 hark 15.9. X=106.40-60 Y=514.05-25
21 36 106/514 676 hark 1.9. X=106.20-30 Y=514.60-70
22 55 106/514 682 syst 8.9.  
23 57 100/513 692 hark 31.7. X=100.50-80 Y=513.30-80
24 70 101/515 694 hark 31.7. X=101.50-70 Y=515.40-70
25 70 101/515 687 hark 7.8. X=101.80-95 Y=515.30-40
26 70 101/515 687 hark 7.8. X=101.80-95 Y=515.60-70
27 70 102/516 685 syst 9.8.  
28 79 109/511 638 hark 20.9. X=109.70-99 Y=511.90-512.20, keramiikka-astian pohjapalan ympäriltä.
29 79 114/504 620 syst 29.9.  
30 79 114/510 628 syst 29.9.  
31 79 110/510 631 syst 29.9.  
32 79 110/512 636 syst 29.9.  
33 83 99/513 685 hark 31.7. X=99.60 Y=513.40-70
34 85 102/514 687 syst 9.8.  
35 87 99/514 684 hark 3.8. X=99.40-70 Y=514.60-80
36 97 100/514 683 syst 9.8  
37 103 105/514 676 hark 8.9. X=105.00-20 Y=514.30-50
38 103 99/513 679 hark 5.10. X=99.50-70 Y=513.65-90
39 103 99/512 679 hark 5.10. X=99.70-100.00 Y=512.75-513.00
40 103 100/512 683 hark 5.10. X=100.95-101.30 Y=512.90-513.20
41 103 104/514 679 syst 9.8.  
42 103 102/515 686 syst 9.8.  
43 123 104/514 680 hark 1.9. X=104.50-60 Y=514.70-85
44 128 100/515 691 hark 31.8. X=100.00-10 Y=515.00-40
45 132 100/516 689 hark 7.9. X=100.00-30 Y=515.60-90
46 132 101/514 683 hark 20.9. X=101.20-45 Y=514.30-50
47 138 102/515 677 hark 15.9. X=102.15-40 Y=515.25-45
48 141 100/515 688 hark 7.9. X=100.10-40 Y=515.50-60
49 152 112/510 637 syst 29.9.  
50 162 114/512 637 syst 29.9.  
51 162 115/511 625 hark 29.9. X=115.20 Y=511.30
52 188 112/512 645 syst 29.9.  
53 190 114/514 633 syst 29.9.  
54 195 106/514 673 hark 13.9. X=106.00-25 Y=514.60-70
55 200 94/498 700 syst 18.7.  
56 200 96/504 707 syst 18.7.  
57 203 94/500 702 syst 18.7.  
58 205 94/502 704 syst 18.7.  
59 206 96/502 704 syst 18.7.  
60 208 96/500 700 syst 15.8.  
61 224 96/511   hark 2.8. X=96.80-90 Y=511.60-80
62 225 96/512 685 syst 14.8.  
63 241 95/502 700 hark 24.7. X=95.10-60 Y=502.50-503.00
64 241 94/502 692 syst 15.8.  
65 241 94/500 697 syst 15.8.  
66 242 94/502 692 hark 25.7. X=94.20-80 Y=502.90-503.50
67 246 96/510 674 syst 14.8.  
68 255 94/505   hark   X=94.80-95.50 Y=505.20-60
69 259 96/506 696 hark 8.8. X=96.35-45 Y=506.20-60
70 259 96/506 690 hark 9.8. X=96.65-85 Y=506.85-507.10
71 259 96/507 688 hark 9.8. X=96.75-90 Y=507.40-70
72 263 95/512 685 hark 2.8. X=95.70-96.10 Y=512.20-90
73 263 95/512 675 hark 24.8. X=95.50-70 Y=512.25-50
74 268 96/511 677 hark 27.7. X=96.00-20 Y=511.20-40
75 268 95/511 682 hark 3.8. X=95.60 Y=511.40
76 268 95/511 676 hark 28.8. X=95.70-90 Y=511.30-40
77 280 95/106   hark 31.7. X=95.90 Y=106.10
78 290 96/504 698 syst 14.8.  
79 290 96/506 696 syst 14.8.  
80 290 95/506 693. hark 15.8. X=95.60-96 Y=506.20-40
81 290 95/504, 692 hark 18.8. X=95.50-80 Y=504.00-20
82 295 96/508 690 syst 14.8.  
83 295 96/508 690 hark 14.8. X=96.00-20 Y=508.00-20
84 305 101/499 695 hark 10.7.  
85 307 102/501 689 hark 31.7.  
86 316 99/500 695 hark 1.8. X=99.60-65 Y=500.15-20
87 320A 104/498 684 syst 27.7.  
88 320A 106/498 676 syst 27.7.  
89 320A 100/498 692 28.9.    
90 320A 102/496 682 syst 29.9.  
91 320A 104/496 684 syst 29.9.  
92 320B 108/496 672 syst 29.9.  
93 320B 112/496 638 syst 29.9.  
94 320B 114/496 630 syst 29.9.  
95 320B 114/498 640 syst 29.9.  
96 320B 112/498 647 syst 29.9.  
97 320B 112/500 649 syst 29.9.  
98 320B 114/502 641 syst 29.9.  
99 330 97/501 704 hark 20.7. X=97.70-80 Y=501.30-50
100 330 98/502 706 syst 20.7.  
101 330 97/501 701 hark 25.7. X=97.10-40 Y=501.10-30
102 334 98/500 699 syst 28.9.  
103 341 99/499 697 hark 13.7. X=99.50-80 Y=499.50-70
104 344 99/500 694 hark 31.7. X=99.55-65 Y=500.80-90
105 344 100/500 693 syst 28.9.  
106 352 104/500 683 syst 27.7.  
107 354 104/502 681 syst 27.7.  
108 358 106/502 678 syst 27.7.  
109 359 106/500 671 syst 27.7.  
110 364 108/500 669 syst 27.7.  
111 364 108/502 659 syst 27.7.  
112 365 102/498 686 syst 27.7.  
113 371 102/500 689 syst 27.7.  
114 393 114/500 641 syst 29.9.  
115 393 112/502 648 syst 29.9.  
116 397 108/498 668. syst 27.7.  
117 403 101/501 696 hark 27.7. X=101.20-40 Y=501.20-40
118 404 101/502 691 hark 27.7. X=101.50 Y=502.00
119 404B 100/502 692 syst 28.9.  
120 425 99/501 694 hark 31.7. X=99.80-100.00 Y=501.00-20
121 425 99/500 696 hark 31.7. X=99.55-65 Y=500.80-90
122 425 99/500   hark 31.7. X=99.65 Y=500.90
123 431 98/502 698 syst 28.9.  
124 436 98/498 695 syst 28.9.  
125 455 106/496 675 syst 29.9.  
126 462 110/502 648 syst 27.7.  
127 462 110/498 659 syst 27.7.  
128 462 110/500 648 syst 27.7.  
129 462 110/496 661 syst 29.9.  
130 466 98/496 689 syst 28.9.  
131 500 96/502 695 syst 15.8.  
132 503 94/498   syst 7.9.  
133 505 95/502   hark 24.8.  
134 506 94/502 689 hark 22.8. X=94.70-95 Y=502.90-503.20
135 506     syst    
136 522 95/504 688 hark 7.9. X=95.80-96 Y=504.00-15
137 603 99/514 683 hark 6.10. X=99.90 Y=514.15
138 650 108/514 664 syst 28.9.  
139 703 114/506 614 syst 29.9. historiallinen rakenne
140 703 114/508 613 syst 29.9. historiallinen rakenne
141 712 109/506 604 hark 27.7. X=109.90 Y=506.10, historiallinen rakenne
142 712 111/505 609 hark 27.7. X=111.40 Y=505.00, historiallinen rakenne
143 712 111/506 607 hark 27.7. X=111.10 Y=506.00, historiallinen rakenne
144 740 100/496 684. syst 28.9. historiallinen rakenne
145 741 114/504 632 hark 24.7. X=114.65 Y=504.70, historiallinen rakenne
146 - 104/502 693 hark 12.7. X=103.80-104.00 Y=502.00-502.20

6.4.2. Puunäyteluettelo

nnro = näytteen numero
ynro = yksikkönumero

 

NNRO YNRO     x     y     z     PVM
MUUTA
1 53     695 24. 7.  
2 64:2 100,05 515,35 686 6. 9.  
3 64:4 99,80 514,95 691 6. 9.  
4 64:5 100,00 514,35 688 6. 9.  
5 64:5 100,00 514,65 689 6. 9.     Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 3.
6 64:7 99,80 513,25 685 23. 10.  
7 160 111,20-30 513,00 645   Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 1.
8 189     110,15-30 510,00 631    
9 207 96,85 501,90 699 20. 7.  
10 207 96,25 503,00 697 6. 9. Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 6.
11 207 96,95 503,20 697 6. 9. Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 7.
12 207 96,50 502,50 696 6. 9.  
13 207 96,30 502,60 693 6. 9.  
14 207 96,95 502,10 696 6. 9.  
15 207 96,40 501,45 702 6. 9.  
16 207 96,50 502,90 698 6. 9.  
17 207 96,70 503,10 699 6. 9.  
18 232       24. 7.  
19 259 96,45-55 506,25-40 696 12. 9.  
20 259 96,70-80     506,85-507,25 688 12. 9.  
21 259 96,85-95 507,30-50 687 12. 9.  
22 291 96,40 505,10 693 7. 9. Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 4.
23 291 96,10 505,00 693 7. 9.  
24 293 97,00 504,80 695 7. 9.  
25 293 97,00 505,00 695 7. 9.,  
26 328 97 500   17. 8.  
27 328 98,45 501,65 699 17. 8.  
28 338 97 500   17. 8.  
29 358 105,95 500,15 677    
30 360 105 501   4. 9.  
31 414 97 500   17. 8.  
32 415 97,80 502,05 700 7. 8. Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 9.
33 416 98,10 501,20 700 17. 8.  
34 416 97 500   17. 8.  
35 417 97,90 501,20 698 17. 8.  
36 417 97 500   17. 8.  
37 420 98,20 501,60 701     17. 8. Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 8.
38 459 111,30 512,30-50 644    
39 460 110,60 511,45-65 635 28. 9. Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 2.
40 505 94 503   17. 8.  
41 505 95 502   24. 8.     Puusilppunäyte
42 505 95 503   22. 8.     Puusilppunäyte
43 505 95 502-503   28. 8.     Puusilppunäyte
44 522 96,50 505,65 697 6. 9.  
45 535 96,85-95 507,55-75 685 12. 9. Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 5.
46 707 114,30 502,75   24. 7.  
47 708 114,80 503,90   24. 7.  
48 709C 114,20 504,90   24. 7.  
49 709D 114,40 504,90   24. 7.  
50 709F 114,95 504,25   24. 7.  
51 710 114,30 505,25   24. 7.  
52 711A 112,50 504,60   24. 7.  
53 711B 112,90 504,80   24. 7.  
54 714 111,60 504,60     507-574       Pystypaalu historiallisesta rakenteesta
55 715 111,70 504,30 553-579       Pystypaalu historiallisesta rakenteesta
56 716 111,75 504,05 546-586       Pystypaalu historiallisesta rakenteesta
57 717 111,25 505,40   20. 7.  
58 719A 111,30 504,90   26. 7.  
59 719C 111,20 505,90   20. 7.  
60 719D 110,40 505,90 614 26. 7.  
61 739 115,65 496,30   5. 10.  
62 743A 100,00 494,40 678 5. 10.  
63 743D 100,30 494,85 679 5. 10.  
64     743F 100,70 495,50 681 5. 10.  
65 744 99,90 493,90 676 5. 10.  

6.6. Luettelo resenteistä löydöistä 

Seuraavaan luetteloon on listattu yksiköittäin kaivauksessa löytyneet resentit löydöt, joita ei ole otettu mukaan löytöluetteloon. Palaneita tai palamattomia luita ei luetteloitu (löytöluetteloon), jos yksikkö vaikutti sekoittuneelta (siitä oli resenttejä löytöjä). Historiallisen ajan rakenteista löytyneet tiilet puuttuvat luettelosta.

Alla on lueteltu kustakin löydöstä järjestyksessä laji, paino (g), x-koordinaatti, y-koordinaatti ja yksikön numero.

 

LAJI     nbsp;PAINO        x     y     Ynro
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA7924961
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA18924981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA20925001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA221935021
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA55935041
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA162944981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA172945001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA116955021
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA127955041
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA78955061
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA52955081
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA211955101
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA171964961
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA162964981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA98965001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA59965121
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA120975131
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA227975141
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA215984961
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA178984981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA85985001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA23995131
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA106995141
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA2251004941
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA2281004961
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA1271004981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA981005001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA61015131
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA111015141
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA21015161
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA431024961
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA2131024981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA1291025001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA91035131
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA831035141
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA421044961
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA671044981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA221045001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA241055131
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA51055141
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA11064941
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA131064961
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA561064981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA811065001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA91075131
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA31075141
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA381084981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA491085001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA1291095081
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA441095101
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA261095121
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA31095141
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA311104981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA551105001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA131115021
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA181115041
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA951115061
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA2591115081
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA4211115101
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA581124981
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA1391125001
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA1091135021
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA201135041
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA181135061
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA2821155021
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA311155041
LASI23924961
LASI10924981
LASI53925001
LASI19935021
LASI28935041
LASI88944981
LASI96945001
LASI20955021
LASI66955041
LASI45955061
LASI21955081
LASI89955101
LASI131964961
LASI85964981
LASI32965001
LASI10965121
LASI70975131
LASI185975141
LASI82984971
LASI50984981
LASI50985001
LASI85995131
LASI68995141
LASI1231004941
LASI1221004961
LASI781004981
LASI551005001
LASI521015131
LASI441015141
LASI1321015161
LASI51024961
LASI1491024981
LASI701025001
LASI201035131
LASI1531035141
LASI271044961
LASI481044981
LASI511045001
LASI271055131
LASI401055141
LASI21064941
LASI171064961
LASI631064981
LASI801065001
LASI391075131
LASI41075141
LASI621085001
LASI521095081
LASI291095101
LASI701095121
LASI31095141
LASI121104981
LASI181105001
LASI121115021
LASI181115041
LASI291115061
LASI591115081
LASI3851115101
LASI41124981
LASI1081125001
LASI1031135021
LASI21135061
LASI951155021
LASI921155041
LUU43924961
LUU77924981
LUU194925001
LUU125935021
LUU297935041
LUU153944961
LUU332944981
LUU259945001
LUU148955021
LUU142955041
LUU227955061
LUU131955081
LUU371955101
LUU225964961
LUU350964981
LUU196965001
LUU170965121
LUU83975131
LUU81975141
LUU290984961
LUU298984981
LUU302985001
LUU30995131
LUU50995141
LUU2111004941
LUU1321004961
LUU3801004981
LUU2871005001
LUU51015131
LUU201015141
LUU341015161
LUU221024961
LUU4641024981
LUU3781025001
LUU181035131
LUU1691035141
LUU1391044961
LUU1801044981
LUU7241045001
LUU81055131
LUU201055141
LUU631064961
LUU2641064981
LUU4671065001
LUU241075131
LUU241075141
LUU2251084981
LUU731085001
LUU2051095081
LUU301095101
LUU2351095121
LUU711095141
LUU151104981
LUU841105001
LUU881115061
LUU1341115081
LUU6611115101
LUU811124981
LUU541125001
LUU371135021
LUU421135041
LUU371135061
LUU1121155021
LUU441155041
LUU1571155061
TIILI262924961
TIILI272924981
TIILI769925001
TIILI2692935021
TIILI2271935041
TIILI287944961
TIILI9422944981
TIILI22218945001
TIILI7513955021
TIILI6094955041
TIILI3814955061
TIILI5573955081
TIILI9922955101
TIILI8014964961
TIILI8108964981
TIILI5638965001
TIILI3248965121
TIILI2497975131
TIILI5489975141
TIILI8745984961
TIILI5460984981
TIILI3762985001
TIILI2231995131
TIILI2831995141
TIILI76041004941
TIILI85401004961
TIILI54401004981
TIILI37721005001
TIILI16921015131
TIILI15161015141
TIILI6631015161
TIILI6731024961
TIILI79901024981
TIILI37991025001
TIILI7111035131
TIILI31171035141
TIILI19291044961
TIILI43541044981
TIILI33621045001
TIILI7961055131
TIILI8021055141
TIILI5091064961
TIILI48541064981
TIILI37791065001
TIILI7721075131
TIILI4601075141
TIILI23461084981
TIILI10661085001
TIILI26571095081
TIILI20191095101
TIILI14771095121
TIILI2871095141
TIILI13901104981
TIILI41751105001
TIILI1111115021
TIILI4551115041
TIILI31501115061
TIILI34171115081
TIILI33861115101
TIILI11261124981
TIILI36641125001
TIILI18021135021
TIILI7651135041
TIILI8901135061
TIILI34141155021
TIILI13201155041
TIILI6001155061
METALLIA12924961
METALLIA10924981
METALLIA11925001
METALLIA9935021
METALLIA36935041
METALLIA9944961
METALLIA200944981
METALLIA122945001
METALLIA135955021
METALLIA69955041
METALLIA181955061
METALLIA342955081
METALLIA139955101
METALLIA295964961
METALLIA197964981
METALLIA107965001
METALLIA63965121
METALLIA632975131
METALLIA210975141
METALLIA174984961
METALLIA122984981
METALLIA101985001
METALLIA76995131
METALLIA107995141
METALLIA2851004941
METALLIA1331004961
METALLIA2071004981
METALLIA851005001
METALLIA441015131
METALLIA321015141
METALLIA271015161
METALLIA491024961
METALLIA1391024981
METALLIA1241025001
METALLIA131035131
METALLIA881035141
METALLIA171044961
METALLIA821044981
METALLIA471045001
METALLIA191055131
METALLIA241055141
METALLIA1021064981
METALLIA1281065001
METALLIA221075131
METALLIA521075141
METALLIA431084981
METALLIA2281085001
METALLIA571095081
METALLIA411095101
METALLIA1941095121
METALLIA81095141
METALLIA371104981
METALLIA551105001
METALLIA251115021
METALLIA31115041
METALLIA1071115061
METALLIA1281115081
METALLIA4331115101
METALLIA731125001
METALLIA1441135021
METALLIA271135041
METALLIA61135061
METALLIA2191155021
METALLIA321155041
LIITUPIIPUN KATKELMA3924961
LIITUPIIPUN KATKELMA2924981
LIITUPIIPUN KATKELMIA2944981
LIITUPIIPUN KATKELMA1945001
LIITUPIIPUN KATKELMA1955081
LIITUPIIPUN KATKELMA2964981
LIITUPIIPUN KATKELMA11965101
LIITUPIIPUN KATKELMA1965121
LIITUPIIPUN KATKELMIA4984961
LIITUPIIPUN KATKELMIA7984981
LIITUPIIPUN KATKELMIA2985001
LIITUPIIPUN KATKELMIA181004941
LIITUPIIPUN KATKELMIA11004961
LIITUPIIPUN KATKELMIA41004981
LIITUPIIPUN KATKELMA11024981
LIITUPIIPUN KATKELMIA21044961
LIITUPIIPUN KATKELMA21044981
LIITUPIIPUN KATKELMA11064981
LIITUPIIPUN KATKELMA31075131
LIITUPIIPUN KATKELMA21085001
LIITUPIIPUN KATKELMA51095081
LIITUPIIPUN KATKELMA11095101
LIITUPIIPUN KATKELMA11104981
LIITUPIIPUN KATKELMIA31105001
LIITUPIIPUN KATKELMA11115061
LIITUPIIPUN KATKELMIA91115081
LIITUPIIPUN KATKELMIA51125001
LIITUPIIPUN KATKELMA11135021
LIITUPIIPUN KATKELMIA191155021
LIITUPIIPUN KATKELMA31155041
LASI1005
TIILI175005
LASI2009
TIILI62009
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA100010
METALLI90010
TIILI380010
TIILI46480012
TIILI1200014
TIILI380016
TIILI50017
TIILI140019
TIILI420026
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA940030
LASI1890030
LUU390030
METALLI910030
TIILI41000030
LASI370031
TIILI270031
TIILI130039
TIILI60041
TIILI110047
LASI150054
TIILI1910054
TIILI80055
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA40061
LUU100061
METALLI60061
TIILI490061
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA160062
LUU3110062
TIILI4070062
TIILI1170065
TIILI130068
TIILI120069
LUU130074
TIILI90074
LUU220075
TIILI210075
LASI410076
LUU9310076
METALLI1170076
TIILI45250076
LUU180077
METALLI100077
LUU670078
TIILI140078
LUU660080
TIILI4260080
LUU260081
TIILI180081
LUU50085
TIILI170085
TIILI160088
TIILI2400112
TIILI2700118
TIILI1600120
TIILI500131
LUU1400151
TIILI3500151
LUU800155
TIILI700155
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA500158
LUU1400158
METALLI700158
TIILI5800158
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA500162
LASI400162
LUU5500162
TIILI24600162
LUU21000164
TIILI49500164
LUU600177
TIILI7900177
TIILI1400184
TIILI5100190
LUU1700191
TIILI6500191
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA5300193
LUU10500193
TIILI65700193
LUU36800200
TIILI83100200
TIILI23300200
LUU1600201
METALLI400201
TIILI1900201
TIILI15000202
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA8800205
LUU4300205
METALLI11800205
TIILI315200205
LUU500224
METALLI1300224
TIILI23700224
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA2700231
LASI3200231
LUU38000231
METALLI2000231
TIILI267300231
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA3400243
LUU44200243
METALLI200243
TIILI84500243
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA1000244
LASI600244
LUU3100244
TIILI67100244
LASI7200246
LUU13300246
METALLI11300246
TIILI162500246
LUU1700247
TIILI3600247
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA100254
TIILI3400256
LUU3800258
METALLI400258
TIILI41100258
LUU200262
METALLI700262
TIILI3800262
TIILI32300263
TIILI300264
TIILI700267
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA600268
LUU3600268
METALLI700268
TIILI14200268
LASI100271
LUU500271
TIILI6400271
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA900272
LUU200272
METALLI800272
TIILI5900272
METALLI800275
TIILI4700275
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA100276
LASI100276
LUU200276
TIILI5600276
TIILI4500280
LASI100282
LUU3300282
TIILI7400282
TIILI2800285
LUU1100298
TIILI7500298
LUU3400333
TIILI7400333
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA100336
LUU1100336
METALLI3000336
TIILI2300336
LUU42700357
TIILI78300357
LASI100358
LUU8000358
TIILI17000358
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA300359
LUU1000359
TIILI3400359
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA1200363
LASI100363
LUU4300363
TIILI250000363
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA259800364
LASI2200364
LUU145400364
METALLI11400364
TIILI648300364
TIILI2400502
METALLI900531
TIILI800531

LIITE 4 (1/14)

Ajoitetut puunäytteet:

 

Nnro = ajoitusselosteen näytenumero
Ynro = yksikkönumero

 

Nnro Ynro X/Y Z
1 160 111.20-111.30/513,0 645
2 460 110.60/511.45-511,63 635
3 64:5 100,0/514.65 689
4 291 96.40/505.10 693
5 535 96.85-96.95/507.55-507.75 685
6 207 96.25/503.00 697
7 207 96.95/503.20 697
8 420 98.20/501.60 701
9 415 97.80/502.05 700